fbpx
Ehjäksi | itsensä rakastaminen
201
archive,tag,tag-itsensa-rakastaminen,tag-201,theme-stockholm,qode-social-login-1.0,qode-restaurant-1.0,woocommerce-no-js,ajax_fade,page_not_loaded,,select-theme-ver-4.4.1,wpb-js-composer js-comp-ver-5.5.4,vc_responsive

6 vinkkiä siihen, miten löytää tarkoituksensa

Uskon, että me jokainen voimme löytää maailmasta sellaisen tehtävän, jonka toteuttaminen tuottaa iloa ja hyötyä niin meille kuin muille ja jota tekemällä voimme tuntea olevamme elementissämme. Lue tästä vinkkini siihen, miten löytää omasi.

Kuuntele intuitiotasi, antaudu ohjaukseen

Jokaisella meistä on intuitio, sisäinen viisaus, joka pyrkii ohjaamaan meitä joka hetki. Aina sen kuuleminen ei ole helppoa, sillä mieleemme on kertynyt kaikenlaista moskaa. Tuo moska saa meidät muun muassa tekemään päätöksiä pelosta käsin. Intuitiomme on luotettava kaveri toisin kuin epästabiili mieli. Vastaus siihen, miten meidän olisi hyvä elää, löytyy aina itsestämme, jos vain osaamme kuunnella.

Ala siis kuunnella sisintäsi entistä herkemmällä korvalla. Voit kuulla sen paremmin, jos alat vaikkapa meditoida säännöllisesti tai käsitellä jollain muulla tavoin mielesi perukoille kertyneitä tunteita.

Mitä enemmän antaudut elämän virtaan, sitä nopeammin tarkoituksesi voi näyttäytyä sinulle. Mieli punoo tarinoitaan ja luo uhkakuvia siitä, mikä voi mennä pieleen. Mitä enemmän olet kokenut lapsuudessasi pelkoa, sitä enemmän se nostaa päätään myös aikuisena niin kauan, kunnes käsittelet pelkosi.

Tavoitteet liukuvat meiltä vain kauemmaksi, jos yritämme mielellämme liiaksi kontrolloida niiden toteutumista. Näin luomme vastustusta sille, että asiat voisivat toteutua helposti ja orgaanisesti. Ainakin minun kokemukseni on, että jos yrittää oikein etsimällä etsiä jotain, sitä ei todennäköisesti löydä (paitsi ehkä hukkaan menneet avaimet tms).

Hengitä syvään ja anna elämän tulla avuksi. Keskity siihen, mikä voi mennä hyvin ja ihanasti ja luota, että elämä kantaa.

Opi sietämään keskeneräisyyttä

Aloittaakseen ei tarvitse olla valmis. Elämässä täytyy oppia sietämään keskeneräisyyttä. Koko elämän suola piilee kehitysprosessissamme. Opit matkalla ja tulet päivä päivältä paremmaksi. Kun otat yhden askeleen, avaat mahdollisuuden sille, että toisen askeleen paikka avautuu eteesi.

Minulle tehtäväni paljastui pyytämättä ja yllättäen. En olisi ennen uskonut kuuna päivänä työskenteleväni henkisten asioiden parisssa, enkä ollut yhtään kiinnostunut ihmisten hoitamisesta. Vaikeuksieni (tuki- ja liikuntaelinvammat ja masennus) kautta kuitenkin oivalsin, että minun kuului kääntää heikkouteni vahvuuksiksi ja hyödyttää niiden avulla muita. Oivalsin, että onnettomuuksien myötä tulleet tuki- ja liikuntaelinvammat eivät parannu siksi, koska erityisesti noihin ongelmakohtiin kehooni on kertynyt elämänkokemusteni myötä negatiivisia tunteita itseäni ja muita kohtaan. Oivalsin, että minun tulee päästää niistä irti parantuakseni.

Käsittelen edelleen tunnetason haasteitani, jotta kääntäisin ne kaikki lopullisesti vahvuuksiksi. En siis todellakaan ole valmis. Se ei kuitenkaan estä minua auttamasta ihmisiä, sillä tiedän siihen jo pystyväni.

Raivaa esteet mielestäsi

Tulet huomaamaan, että ulkoisten muutosten saavuttaminen kysyy sinulta sisäistä muutosta. Mistä vanhasta kuormasta voisit ja sinun täytyy päästää irti saavuttaaksesi haluamasi? Mitä sinä oikeasti olet ja et ole?

Keskity raivaamaan esteitä sisältäsi niin, että missiosi voisi löytää luoksesi. Mitä sinä pelkäät? Tulla näkyväksi muille ihmisille, loistaa ammatissasi? Epäonnistua yrityksissäsi? Tuottaa muille pettymys? Olevasi riittämätön tai arvoton niin, ettet koe ansaitsevasi sinulle sopivampaa työtä?

Luota

Älä yritä pakottaa asioita. Niille on oikea aikansa. Mikään, mikä on sinulle todella tarkoitettu, ei voi mennä sinulta ohi.

Uskon, että on ennalta määritetty, mitä kunkin kuuluu maailmaan tuoda. Sitä voi kutsua vaikkapa missioksi tai elämäntehtäväksi. Kun olet linjassa sen kanssa, sinusta tuntuu hyvältä, ja asiat menevät eteenpäin. Tuntuu, että maailma tukee sitä, mitä teet. Toki tähän vaikuttaa suurelta osin se, miten hyvin olet käsitellyt tunnelukkosi, selvittänyt mielen ohjelmointisi. Se määrittää sitä, uskallatko menestyä vai ajatko alitajuisesti käsikarru pohjassa.

Jos taas et ole linjassa ja teet päätöksiä mielestäsi käsin, asiat saattavat takuta, eikä sinusta tunnu hyvältä. Minulla ainakin sisäinen hälytysjärjestelmäni ilmoittaa nykyään nopeasti, jos en ole linjassa todellisen itseni kanssa ja mieli on ottanut toiminnastani ohjakset.

Ei kuitenkaan ole niin, ettemmekö voisi tehdä elämän aikana myös sellaista, mikä ei ole varsinaisesti elämäntehtävämme. Elämä on kohtalon ja vapaan tahdon tanssia.

Luota, että tulet vielä tapaamaan ne ihmiset ja törmäämään niihin asioihin, joihin sinun kuuluukin. Et voi mennä päätöksissäsi pieleen, jos valitset sydämestä käsin.

Vaikka joskus hairahtuisitkin päättämään työasioissa mielestä (pelosta) käsin, opit niistäkin kokemuksista. Ei ole virheitä, on vain oppimiskokemuksia. Samaan lopputulokseen on monta tietä.

Älä jää kiinni tiettyyn tehtävään

Sinulla saattaa olla uskomus, että elämäntehtäsi täytyy olla joku spesifi, muuttumaton ammatti/tehtävä, vaikka ei se ainakaan minun sisimpäni mukaan niin ole. En ainakaan itse usko työskenteleväni tai halua työskennellä loppuelämääni tismalleen samoissa tehtävissä samalla tavalla, mutta kylläkin samalla sektorilla.

Jos tarkoituksesi on vaikkapa tuottaa iloa ihmisille, voit itse keksiä tavat, miten sen teet. Kun sinä muutut sisältä, myös tapasi haluta ja osata tuottaa iloa muille muuttuvat.

Jos koet, että sinun tehtäväsi on olla puhujan roolissa, voit itse taas päättää, missä ja miten sitä teet. Elämäntehtäväsi on kuitenkin lopulta se, millaista lopputulosta ihmisille tuotat. Ei se, miten sen teet.

Itse ainakin ajattelen, että tarkoitukseni on ennenkaikkiaan olla mahdollisemman rakastava ihminen. Niin tuon eniten rakkautta ja parannusta maailmaan ja tämä pätee ihan jokaiseen. Auta ensin itseäsi, niin autat muita. Toki mahdollisemman puhdas mieli ja sydän auttavat minua hurjasti myös auttamaan ihmisiä, jotka tulevat minulle hoitoon ja valmennukseen.

Otathan myös huomioon, että ehkä maailmassa ei ole vielä tahoa, jossa sinun kuuluu toimia. Maailma muuttuu hurjalla vauhdilla ja sitä mukaan meille tarjoutuu uusia tehtäviä ja missä toteuttaa niitä.

Kysy itseltäsi nämä kysymykset

Jos et halua vain odottaa, milloin tarkoituksesi tippuu syliisi, voit aloittaa matkan kohti unelmatyötä kysymällä itseltäsi esimerkiksi nämä kysymykset:

  • Mikä on minun ”miksi”? Miksi haluan tehdä sitä, mitä haluan? Miksi heräisin innoissasi aamulla sängystä? Miksi ihmisiä kiinnostaisi se, mitä teen?
  • Minkä muutoksen haluan nähdä maailmassa?
  • Missä olen hyvä?
  • Minkä tekemisestä nautin?
  • Mitä olen tehnyt aiemmin?
  • Ketä tunnen?
  • Mitä tekisin, jos ei tarvitsisi miettiä rahaa?
  • Mitkä ovat kipukohtani? Mitä voisin ammentaa niistä muille?

 

Jos kaipaat apua esteiden raivaamiseen mielestäsi ja/tai taitojesi ja lahjojesi kartoittamiseen, energiahoito, regressioterapia ja henkisen hyvinvoinnin valmennus ovat oivia työkaluja siihen. Molemmat hoitomuodot toimivat oivana apuna etenkin mielen esteiden, kuten pelkojen, riittämättömyyden, arvottomuuden, häpeän ja muiden negatiivisten tunteiden poistamisessa. Nämä ovat elämässä etenemiselle usein suurimpia esteitä ainakin meille suomalaisille ja muille länsimaalaisille, joilla on yleensä hyvät elinolot ja siksi hyvät mahdollisuudet.

Energiahoidolla ja regressioterapialla voi hoitaa samoja asioita. Energiahoidossa voit ottaa miellyttävältä tuntuvaa hoitoa vastaan, eikä sinun tarvitse tehdä mitään. Luon hoidossa mieleni ja metodieni avulla positiivisen energian, tunteen ja välittämällä tämän sinuun hoidettavaani se alkaa tehdä muutoksia alitajunnassasi. Tunnelukkomme, mielen haavat sijaitsevat alitajunnassamme. Positiivinen energia korvaa negatiivisen energian, esim. pelon tai muun tunteen ja muuttaa sen positiiviseksi. Kun poistamme näin tunnelukkojasi, sinusta tulee onnellisempi, saat elämääsi lisää rakkautta ja opit tietämään, kuka oikeasti olet ja tekemään päätöksiä siitä käsin. Vähintään pitkässä juoksussa hoidoilla on vaikutusta myös fyysiseen terveyteen, sillä sairaudet ovat psykosomaattisia.

Regressioterapian avulla taas voit palata alitajuisesti menneisyyden tapahtumiin ja purkaa ääneen puhumalla ja itkemällä mielestäsi ja kehostasi tunteita, joita sinne on niiden myötä jäänyt. Molemmilla tekniikoilla saadaan samoja tuloksia, mutta lähestymistapa on eri.

Suosittelen ennemmin hoitoja kuin valmennusta, jos nimenomaan negatiiviset tunteet estävät sinua toteuttamasta unelmiasi. Hoidot kuorivat sinulta pois ulkopuolelta tulleita mielen kerroksia ja auttavat näin paljastamaan todellisen, upean sinut. Valmennuksessakin opit tuntemaan itsesi paremmin, hahmotat omat vahvuutesi ja laadit askelmerkit unelmiesi saavuttamiseksi.

Tiedän kyseisten hoitomuotojen vaikuttavuuden varmuudella yli viiden vuoden kokemuksella. Energiahoito ja regressioterapia ovat pelastaneet elämäni, tehneet onnettomasta ja sairaasta suorittajaminusta onnellisen ja terveen ja auttavat minua säännöllisesti tekemään itsestäni kaiken tavoin paremman ihmisen ja saavuttamaan unelmani. Täältä voit lukea muiden kokemuksia hoidoistani.

Oman kokemukseni myötä uskallan luvata, että ne tekevät sitä myös sinulle, jos sitoudut käymään hoidoissa useamman kerran. Isommat asiat eivät parane tai muutu hetkessä, vaan syvä tunnetason muutos vaatii töitä, aikaa ja kärsivällisyyttä.

Vasta esteitä poistettuasi näet selkeämmin itsesi ja voit tietää, mitä elämä haluaa sinun kauttasi maailmaan tuoda. Jollet auraa mieleesi yhtään uutta tilaa, pyörität vain samoja vanhoja ajatuksia ja niiden myötä toimintamalleja.

Ilman sisäistä tunnetason muutosta vedät puoleesi samoja asioita, sillä lopulta se, mitä elämässä saat on kiinni siitä, mitä kannat sisälläsi. Jollei sitten elämä paljasta sinulle tehtävääsi “sattumalta”, kuten se teki minulle.

Ei sillä, että sinussa olisi mitään vikaa. Tärkeintä onkin, että näet sen itsekin, uskallat paljastaa maailmalle upeutesi ja uskoa olevasi sen hyvän arvoinen, mitä seuraa, kun uskallat alkaa valmistella itseäsi tarkoitustasi varten. Anna minun auttaa sinua siinä, mikäli kuulet kutsun. <3

Naisille suunnattuun Herkäksi ja vahvaksi -kokonaisuuteen voit yhdistää kaikkia palveluitani juuri sinulle sopivalla tavalla. Herkäksi ja vahvaksi auttaa sinua vapautumaan menneisyyden tunnetaakoista, löytämään vapautumisen myötä unelmatyösi, viemään elämääsi ja ihmissuhteitasi haluamaasi suuntaan, kasvamaan autenttiseksi itseksesi ja loistamaan omaa valoasi maailmaan. Lue täältä, mitä muut ovat sanoneet kokonaisuudesta.

Jos sinua kiinnostaa lukea tarkemmin, mikä Herkäksi ja vahvaksi -paketin tausta-ajatuksena on, luethan tämän artikkelini, jossa kerron myös itsestäni lisää sellaista, mikä sinua saattaa tässä yhteydessä kiinnostaa.

8 oivallusta anteeksiantoon

Nämä asiat oivaltamalla halukkuutesi ja kykysi antaa anteeksi kasvaa.

Tee palvelus itsellesi

Kaunasta kiinni pitäminen ei ikinä palvele sinua. Se vain vahingoittaa sinua. Keneltäkään ei tarvitse hyväksyä huonoa käytöstä, mutta asiat voi silti antaa anteeksi. Anteeksianto on yksi suurempia lahjoja, joita voit itsellesi antaa. Anteeksi antamisen tarpeelta ei myöskään kukaan välty, sillä jokainen kohtaa jossain kohti elämäänsä jotain anteeksi annettavaa. Vapautuu valtavasti energiaa, kun annat anteeksi. Niin teet elämääsi tilaa uudelle.

Anna anteeksi itsellesi

Annathan anteeksi myös itsellesi. Saatamme pettyä ja tulla vihaisiksi itsemme, kun emme mielestämme osanneet toimia tarpeeksi hyvin. Teet kuitenkin koko ajan parhaasi siitä tietoisuudesta, jossa kulloinkin elät. Olet joka tapauksessa aina oman rakkautesi arvoinen.

Päästä vihasta ja katkeruudesta

Anteeksianto ei onnistu, jollet päästä irti vihasta ja katkeruudesta. Anteeksianto ei tapahdu sillä, että vain analysoit tapahtumia mielessäsi. Anteeksiannon estävät tunteet täytyy saada purettua. Pyydä siihen ammattiapua, jollet itse kykene.

Ole kärsivällinen

Anteeksianto voi viedä vuosia, vaikka tekisit aktiivisesti anteeksiantotyötä, jos sinulla on paljon anteeksi annettavaa tietylle henkilölle/useille henkilöille. Vaikka tietoisen mielen tasolla voi tuntua, että ei ole enää vihainen, alitajunnassa voi silti vielä piileksiä vihaa ja katkeruutta. Siispä tarvitaan tarpeeksi syvälle vaikuttavat hoitokeinot, kuten erityisesti regressioterapia, mutta myös tunteisiin ja ajatuksiin vaikuttava energiahoito sekä henkisen hyvinvoinnin valmennus, joilla voidaan vaikuttaa tehokkaasti alitajuntaan ja auttaa anteeksiannossa.

Ole kärsivällinen ja jaksa jatkaa tunnetyötä. Se palkitaan ennen pitkää. Kärsivällisyys kasvaa, mitä enemmän tunnetyötä tekee.

Kiinnitä huomio opetukseen

Myöhemmin voit ymmärtää, että ihminen, jolle olit vihainen, onkin yksi suurimmista opettajistasi. Mitä hän opetti sinulle itsestäsi? Opettiko hän sinulle kenties itsesi rakastamista ja rajojen vetämistä? Entä kuinka paljon sisälläsi oli jo sellaisia vanhoja tunteita, joita tuo ihminen käytöksellään triggeröi? Toisin sanoen hän tarjosi sinulle mahdollisuuden parantua haavoistasi. Ole siitä kiitollinen.

Huomioi myös, kuinka paljon loukkaantumisesi johtuu siitä, että petyit vain omiin odotuksiisi.

Aina, kun pystymme näkemään tilanteiden taakse ja ymmärtämään, miksi mikäkin tapahtui, pääsemme eteenpäin. Joskus se on toki vaikeaa. Asiat tapahtuvat kuitenkin syystä. Olemme täällä oppimassa ja kokemassa. Jos uhriudumme ja jäämme vain tuijottamaan, mitä pahaa olemme kokeneet, jäämme paikallemme. Valitsetko sinä jumittaa paikallasi vai kasvaa ja kehittyä?

Vahvista itseäsi

Ulkomaailma peilaa meille takaisin sen, mitä kannamme sisällämme. Näin ollen, jos et arvosta itseäsi, vedät helpommin puoleesi ihmisiä, jotka eivät myöskään arvosta sinua. Ihmiset, jotka eivät arvosta muita, eivät arvosta myöskään itseään. Jos siis koet vetäväsi ilkeitä ihmisiä puoleesi, tarkista oletko itse liian kiltti ja ala vahvistaa itseäsi.

Suojele itseäsi sairastumiselta

Liian moni sairastuu viimeistään vanhana vähintään osasyynä se, että he kantavat mielessään ja kehossaan niin paljon vihaa. Jos terveytesi on sinulle tärkeä, anna anteeksi.

Tiedä, että kukaan ei ole tahallaan paha

Muista, että haavoittuneet ihmiset loukkaavat muita. Eikä tässä maailmassa kukaan säästy haavoitta. Kukaan ei ole tahallaan paha. Maailman pahuus on tiedostamattomuutta rakastavasta luonteestamme.

Tunteet ohjaavat toimintaamme, eikä kukaan pysty toimimaan paremmin, mikäli ei ole saanut itse tarpeeksi rakkautta tai parantanut rakkaudettomuuden jättämiä jälkiä itsessään.

Ole yhteydessä, jos sinusta tuntuu, että tarvitset apua anteeksiannossa.

Ruoka on syömishäiriöiselle rakkauden korvike

Minulla on noin kymmenen vuoden syömishäiriötausta. Sinä aikana olen tavannut myös monia muita syömishäiriöisiä ja entisiä syömishäiriöisiä. Syömishäiriöisiä yhdistää rakkauden puute itseään kohtaan.

Lise Bourbeau kirjoittaa kirjassaan Kuuntele kehoasi: Rakasta itseäsi, että naisten anoreksia johtuu äitisuhteen vaikeuksista ja sitä myötä oman naiseutensa hyväksymisen vaikeudesta. Itse ainakin pystyn entisenä anorektikkona löytämään tuon yhteyden, mutta en sano, että asia olisi aina näin. Kuitenkin feminiinipuoleemme liittyvä herkkyys on tavalla tai toisella anorektikolle ja muillekin syömishäiriöisille, myös miehille, vaikea hyväksyä itsessään.

Olen havainnut syömishäiriön taustalta löytyvän monesti myös lapsuuden turvattomuutta, joka on johtunut esimerkiksi alkoholismista perheessä. Itselläni niin isän alkoholismista kuin sairastumisesta ja kuolemasta johtunut turvattomuus on ollut suurin syy syömishäiriön puhkeamiselle. Oli syy mikä tahansa, kaikki tiet johtavat kuitenkin aina tavalla tai toisella rakkauden puutteeseen. Mitäpä me muuta täällä pohjimmiltamme enemmän haluammekaan kuin olla hyväksyttyjä ja rakastettuja, ja kohtaamme helposti haasteita, kun koemme, ettei elämässämme ole tarpeeksi rakkautta.

Mitä tutkimukset sanovat?

Hanna Ebelingin tutkielman mukaan murrosiän alkamisajankohta, erilaiset hormonit ja niiden pitoisuudet elimistössä, keskushermoston reseptorit sekä aivojen rakenteelliset erot ovat tutkimusten mukaan perinnöllisyystekijöitä, joilla voi olla vaikutusta syömishäiriön puhkeamiseen.

Perhetekijöistä keskeisesti vaikuttavat puolestaan vahvat sitoutumismekanismit, käsittelemättömät perheen kohtaamat menetykset, nuoren suhde vanhempiinsa, vanhempien perfektionismi sekä perheväkivalta ja alkoholismi.

Traumatausta on tutkimusten valossa varsin yleistä syömishäiriötä sairastavien keskuudessa. Erityisesti seksuaalinen hyväksikäyttö, raiskaus sekä fyysinen ja henkinen väkivalta nousivat esiin. Syömishäiriötä sairastavien yhteisiä persoonallisuuspiirteitä ovat tutkimustulosten mukaan perfektionismi, itsekeskeisyys, itsensä kielteinen arvottaminen, haasteet sosiaalisissa kanssakäymisissä sekä vaikeudet tunnistaa, tulkita ja kuvata omia tunteitaan.

Tarve laihduttaa lapsuuden rakkaudettomuutta

Olen omasta kokemuksestakin tullut siihen tulokseen, että ruoka on syömishäiriöisille rakkauden ja usein turvankin korvike. Syömishäiriöinen syö joko liikaa tai yrittää kieltää ruoan itseltään mahdollisemman tehokkaasti, jos uskoo, ettei ole rakkauden arvoinen. Syömishäiriöinen voi myös rankaista itseään syömällä. Ei kukaan ole esimerkiksi ilman syvempää syytä ylipainoinen. Ylipainoinen piilottaa kilojensa alle jotain itsestään, todennäköisesi kieltää tämän itseltään ja tuntee helposti epävarmuutta ja arvottomuutta.

Tunteet ohjaavat toimintaamme, ja erityisesti alitajuntamme toimii assosioiden: olemme mitä todennäköisemmin alkaneet liittää rakkauden kokemukset jo vauvoina ruokaan, kun meitä on imetetty. Sillä onkin merkitystä, imettääkö äiti lastaan kellon mukaan vai vain silloin, kun vauvalla on nälkä. Hermostomme oppii tietynlaiseen toimintaan.

Meillä on yleensä lapsuudesta saakka myös kokemuksia, joissa ruokaa on syöty vaikkapa juhlissa. Se on tuntunut mukavalta. Näin ollen saatamme ajautua hakemaan ruoasta lohdutusta, kun ei tunnukaan niin mukavalta. Toki toisille käy juuri päinvastoin ja he menettävät ruokahalunsa, kun kohtaavat sydänsuruja.

On myös helpompi tulla riippuvaiseksi niistä asioista, jotka ovat arkisia, välttämättömiä ja sopivissa määrin terveellisiä kuin niistä, joiden tiedämme olevan epäterveellisiä, kuten alkoholi ja huumeet. Syömishäiriö voi puhjeta helposti laihduttamisen myötä, kuten itselleni tapahtui. Moni yrittää olla laihduttamalla niin sanotusti parempi ja itsensä ja muiden silmissä hyväksyttävämpi ihminen, vaikka halu laihduttaa piileekin lapsuuden rakkauden puutteessa. Yleiset kauneusihanteet vain ruokkivat itseään rakastamatonta ihmistä hakemaan ratkaisuja ulkoisista keinoista.

Itsensä sumuttaminen on helppoa

On helppoa uskotella itselleen, ettei omassa käytöksessä ole mitään korjaamiseen varaa, jos pakenee vaikeiden asioiden kohtaamista esimerkiksi liikuntaan tai töihin. Itse elin yhdessä vaiheessa muka terveellistä fitness-elämää, vaikka syömishäiriöni oli vaan muuttanut muotoaan. Treenaamiseni sekä syömisten tarkkailu ja mittaaminen meni ihan överiksi. En ollutkaan tuolloin vielä käsitellyt itse häiriön aiheuttajia.

Kaikki riippuvuuskäyttäytyminen kertoo tarpeesta paeta niiden asioiden kohtaamista, jotka satuttavat. Se kertoo yhteyden puutteesta itseen. Alitajuisesti tiedämme, että jos kohtaisimme vaikeiksi kokemamme tunteet uudestaan, meitä sattuisi. Ihmismieli yrittää luonnostaan välttää kipua ja saada nautintoa. Moni ei halua tuntea itseään heikoksi ja haavoittuvaiseksi, koska ei ole ehkä saanut sellaiseen kannustusta. Yhteiskunta, jossa elämme, ei kannusta siihen. Herkkyyshän ei itse asiassa ole heikkoutta, vaan pikemminkin vahvuutta. Jokainen on pohjimmiltaan herkkä. Jos sallimme itsemme antautua tunteillemme, voimme kokea monenlaista paranemista.

Monelle voi olla suhteellisen helppo kontrolloida syömisiään, jos haluaa laihtua. Toki jos kantaa sisällään uskomusta, että ei siinä onnistu, uskomus vain toteuttaa itseään. Uskomuksemme ilmenevät fyysiseen todellisuuteen. Muuttaakseen fyysistä todellisuuttaan on siis poistettava ensin itsestä vastustus eli muutosta palvelemattomat uskomukset.

Ruoasta turvaa, rakkautta ja rankaisua

Kontrolloinnin tarve kumpuaa pelosta. Luonnollisessa tilassamme luotamme elämään. Itse aloin kontrolloida syömistä täysi-ikäisyyden kynnyksellä, kun yritin vimmastusti löytää jonkun asian, josta saada hallinnan tunteen elämään isäni kuoleman jälkeen. Kun maailma ympärilläni tuntui luhistuvan, ainakin syömisistäni pystyin päättämään minä. Lisäksi koin suunnatonta syyllisyyttä siitä, että en ollut hoitanut kuolemansairasta isääni tarpeeksi vain yhden perheeni esittämän, väärin tulkitsemani kommentin takia. Aloin uskoa, että en edes ansaitsisi elää, sillä koin itseni niin huonoksi ihmiseksi. Tästä syystä yritin kieltää itseltäni ruoan, joka edusti minulle rakkautta.

Aloin luulla jo pienenä, että ruoka on rakkautta, kun isäni muun muassa ajeli humalassa autolla tien laidasta toiseen, ja minulla oli vain jäätelö ”turvanani”. Puristin sitä vimmatusti peläten kuolemaa. Isällä oli tapana ostaa lapsilleen herkkuja syyllisyydestä ja häpeästä samalla, kun hän haki omilta tunnekuormiltaan pakenemiseen kaljaa kaupasta. Isä osoitti rakkautta ruoalla myös selvinpäin.

Ei hän varmasti halunnut aiheuttaa herkkujen ostolla mitään pahaa. Hän ei vaan ymmärtänyt, millaisia haasteita siitä voisi lapsille myöhemmin kehkeytyä. Järjellähän kuka tahansa ymmärtää, että ruoka ei ole rakkautta. Jos tunnetasolla on kuitenkin tällainen uskomus, se voittaa järjen mennen tullen ja vaikuttaa käytökseen. Silloin kuin kaipaisi rakkautta ja turvaa, turvautuukin ruokaan. Sitten kun tuntee itsensä epäonnistuneeksi syötyään liikaa, itseinhoissaan helposti rankaiseekin itseään syömällä lisää.

Ennen uskoin tiukkaan itsekuriin. Pyrin syömään ja liikkumaan tiettyjen kaavojen mukaan. Jos en pystynyt noudattamaan omia vaatimuksiani, piiskasin itseäni henkisesti epäonnistumisesta. Tämä kaikki ilmensi tarvetta täyttää elämäni jollain, ettei tarvitsisi pysähtyä kuulemaan, miltä minusta tuntuu syvällä sisälläni.

Sitten elämä onneksi järjesti minulle pysähtymisen. Nykyään en näe tiukkaa itsekuria itsensä rakastamisena. Keho asettuu oikeisiin uomiinsa, kun itseään ja sitä rakastaa ja tarjoaa sille sen viestejä kuunnellen oikeanlaista ruokaa, eikä kanna mielessään kaikenlaisia vääriä uskomuksia itsestään ja ruoasta. Mikään natsiasenne ei kuulu itsensä rakastamiseen.

Päätä parantua

Kuinka sitten lopettaa itsensä pakeneminen ja rakastua itseensä? Ensimmäinen askel on tehdä tietoinen päätös haluta mennä siihen suuntaan. Elämä asettuu kyllä puolellesi auttamaan matkalla paranemiseen, kun annat sen tehdä niin. Se tuo eteesi oikeat ihmiset, hoidot, kurssit ja kirjat, joita saatat tarvita matkalla. Jos haluaa kuitenkin vielä keskittyä itse oireiluun, silloin ei uskalla vielä luopua sairaudesta. Kaikella on aikansa. Monelle syömishäiriöiselle voi olla pelottavaa antaa elämän korvata epäsuotuisa käytös paremmilla harrastuksilla, sillä syömishäiriö on niin suuri osa identiteettiä.

Itse olen löytänyt ja löydän joka päivä lisää rakkautta itsestäni etenkin energiahoidon ja regressioterapian avulla. Ne auttavat minua päästämään irti kaikesta siitä, mikä on estänyt näkemästä kaikkea rakkautta myös ympärilläni. Rakkaus asuu jo valmiina meissä kaikissa. Se täytyy vain kaivaa esille.

Jos tarvitset apua tiellä kohti paranemista, tarjoan syömishäiriöisille Sallivampi suhde itseen -valmennusta, joka voidaan toteuttaa joko pelkästään valmennuksen keinoin tai yhdistää siihen regressioterapiaa ja/tai energiahoitoa. Vastaan mielelläni kysymyksiin valmennuksesta ja hoitomuodoistani, mikäli sellaisia ilmenee.

 

Sisäisiä ongelmia ei voi korjata muuttamalla ulkoisia asioita

Identifioimme itsemme yleensä hyvin vahvasti kehoon ja mieleen. Jos mieli sanoo jotain negatiivista, uskomme, että se on totta ja meitä sattuu. Jos kehossa taas on jokin vamma tai sairaus tai se ei näytä siltä, miltä haluaisimme, kärsimme taas.

Jos emme ole tyytyväisiä itseemme, moni meistä lähtee muuttamaan ulkonäköään ja haalimaan materiaa. Yritämme kokea itsemme paremmiksi ja onnellisiksi sillä tavalla. Emme usein tiedosta, että tyytymättömyytemme johtuu elämänkokemustemme myötä kertyneistä ja aiemmilta sukupolvilta perimistämme tunnelukoista.

Ylipäätään tässä yhteiskunnassa eläminen saa meidät uskomaan, että riittääksemme meidän pitää opiskella, tehdä töitä, tienata mielellään hyvin, omistaa paljon, saavuttaa asioita, olla parempia kuin muut, hankkia perhe, omistusasunto, asuntolaina ja mitä vielä. Moni meistä ei edes kyseenalaista ulkopuolelta tulevia vaatimuksia ja sitä, onko niillä todellisuudessa mitään tekemistä arvomme kanssa.

Jätämme tunnelukkomme käsittelemättä, sillä fyysisen maailman muuttaminen tuntuu paljon helpommalta kuin kohdata kipumme. Vähintään alitajuisesti pelkäämme, että jos kohtaamme alas painetut tunteemme, meihin sattuu. Ihmismieli yrittää luonnostaan välttää kipua ja saada nautintoa. Jos kuitenkin uskallamme tuntea tuskamme, voimme vapautua siitä ja päätyä lopulta nautinnon kokemuksiin. Harmillisen moni ei tiedä, kuinka suurta hyötyä tuo vapautuminen tuo kaikilla elämänalueilla.

Sisäisiä ongelmia ei voi korjata muuttamalla ulkoisia asioita. Alitajunnassa piilevät negatiiviset tunteet eivät mene pois sillä, että laihduttaa, kasvattaa lihakset, tekee töitä, korkeakouluttaa itsensä, opiskelee monta ammattia, ostaa hienot vaatteet, laukut, talon ja auton ja tunkee arkensa täyteen kaikenlaista tekemistä, joka ei edistä negatiivisuudestamme vapautumista.

Tunteet menevät vain piiloon ja jäävät kuulematta, kun ihminen keskittyy laittamaan kulissit kuntoon. Hyväksyntää hakee ulkopuolelta, jos ei sitä osaa antaa itselleen. Itseään ei hyväksy, jos ei ole saanut tarpeeksi hyväksyntää lapsena. Näennäisesti voi tuntua, että kaiken muun touhuaminen auttaa. Itseään ei voi kuitenkaan paeta loputtomiin ongelmitta.

Olemme tietoisia vain pienestä osasta, 5 15 prosentista, kaikkea kokemaamme. Kaikkialla kehossamme piilevä alitajunta muistaa kuitenkin loputkin ja määrää suuren osan siitä, mitä elämäämme ilmaantuu. Alitajunnan sisältö sanelee koko ajan sitä, miltä meistä tuntuu, miten ajattelemme, miten toimimme, millaisia ovat ihmissuhteemme, miltä näyttää pankkitilimme saldo, olemmeko terveitä ja uskallammeko toteuttaa unelmiamme. Mitä pidempään elämme tunnelukkojemme kanssa ja annamme niitä kertyä lisää, altistamme itsemme muun muassa loppuunpalamiselle, masennukselle sekä fyysisille vammoille ja sairauksille. Ei ole vain vanhuuden vika, että kaikenlaista kremppaa alkaa tulla, vaan siihen mennessä sisäämme on ehtinyt kertyä paljon negatiivisuutta.

On ymmärrettävää, että asiat jättää käsittelemättä, jolleivat ne häiritse tarpeeksi tietoisen mielen tasolla. Siinä vaiheessa kun mielen p*skasaavi alkaa läikkyä yli, moni alkaa pakon edessä tyhjentää sisäistä jätemyllyään. Mieli on nimenomaan kuin jätemylly, joka kierrättää suureksi osaksi vanhoja ajatuksia, joista suuri osa monilla on negatiivisia.

Itse pakenin itseäni vimmatusti noin kahdeksan vuotta pääasiallisesti pakkoliikuntaan ja muuhun syömishäiriöoireiluun, kun en uskaltanut kohdata itseäni. Yritin olla ulkoisesti parempi, jotta saisin hyväksyntää ja jotta edes jotenkin kelpaisin itselleni. Sisäinen olotilani ei kuitenkaan pohjimmiltaan muuttunut riippumatta siitä, kuinka hyvältä näytin. Enkä ollut edes kaiken suorittamiseni keskellä tietoinen, mitä tunsin itseäni kohtaan, kunnes aloin ottaa siitä selvää.

Pakenemisen lopputulos oli masennus, kovat jännitykset ja sitä myötä kivut ympäri kroppaa sekä pari tuki- ja liikuntaelinvammaa. Jos olisin jatkanut samaa rataa, olisin todennäköisesti löytänyt itseni jonkun vakavan sairauden kourista. Siksi olenkin kiitollinen, että pääsin vähemmällä. Nyt ajattelen, että elämän vaikeudet ovat äärimmäisen arvokkaita, sillä ne auttavat meitä heräämään totuuteen. Kivun kautta löytyvät usein kaikista upeimmat jutut.

Mieli on todella huono isäntä. Ainakin minulla mieli heilutti raippaa, ja keho teki kiltisti niin kauan kuin se jaksoi. Sydämellä ei ollut liiaksi sanansijaa. Sitten kun keho ei enää jaksanut, se meni rikki. Meidän olisi syytä tehdä mielestämme renki ja sydämestä isäntä. Kysyä itseltämme, miksi mielemme on armoton ja etsiä ratkaisuja sen tyynnyttämiseen. Sydämen kuunteleminen ei koskaan vahingoita mitään osaa itsessämme ja on muitakin kohtaan reilua.

Pysyvän onnen voi löytää vasta, kun karsii sisältään ne asiat, jotka saavat voimaan pahoin. Se, mitä tuntee sisällään, määrittää elämän laadun. Emme voi olla esimerkiksi treenattuun kroppaan ja haalimaamme materiaan koskaan tyytyväisiä, mikäli alitajuntamme on täynnä riittämättömyyden tunnetta.

Minua itseni hyväksymisessä ja elämän ymmärtämisessä on auttanut se, että olen alkanut etsiä itsestäni syvempää aspektia kuin mieli tai keho. Kun alkaa päästä edes hiukan kiinni tuohon syvempään tietoisuuteen, alkaa elämä tuntua helpommalta. Kulkuvälinettään, väliaikaista kotiaan ja suojapaikkaansa arvostava sielu haluaa toki pitää kehosta huolta ja kohdella sitä kuin rakkainta liittolaistaan. Se tapahtuu kysyen siltä, mitä se oikeasti kaipaa ja tarvitsee joka hetki – ei vaatien sitä muuttumaan ja olemaan parempi. Sitä paitsi ne, jotka säteilevät ympärilleen rakkautta, iloa ja rauhaa, näyttävätkin kauniilta.

Kun niin sanottu kuolema meidät joku päivä korjaa, kehosta ja materiasta täytyy joka tapauksessa luopua. Negatiivisista tunteista luopuminen taas ei mene koskaan hukkaan, sillä se vie meitä lähemmäs puhdasta tietoisuutta; sitä, mitä me oikeasti olemme ja mikä ei koskaan kuole. Kohti sitä tilaa, johon meidän on määrä päätyä.