fbpx
Ehjäksi | lapsuus
299
archive,tag,tag-lapsuus,tag-299,qode-social-login-1.0,qode-restaurant-1.0,ajax_fade,page_not_loaded,,select-theme-ver-4.4.1,wpb-js-composer js-comp-ver-5.5.4,vc_responsive

Matka näkymättömästä lapsesta näkyväksi aikuiseksi – mikä auttaa parantamaan alkoholismikodin jättämiä jälkiä?

Kerromme tässä artikkelissa, mikä meitä on auttanut eheyttämään alkoholismikodista saatuja haavoja ja miltä elämämme tuntuu ja näytää nyt. Tekstissä kulkevat rinta rinnan Näkyväksi-retriittien perustajien Ramanda Anderssonin ja Lotta Kvistin kokemukset.

Viime artikkelissa kirjoitimme siitä, miltä alkoholismikodissa on tuntunut kasvaa ja miten se näkyy meissä tämä päivänä. Lue artikkeli tästä.

Alkoholismikodin jättämät jäljet eivät juurikaan häirinneet meitä tietoisesti nuoruudessamme, kunnes Lotta sairastui 18–vuotiaana syömishäiriöön ja hiukan myöhemmin masennukseen. Ramandakin sairastui 18–vuotiaana kilpaurheilun loputtua masennukseen ja oireili ihonsa kautta, kyvyttömyytenä syödä, sai vatsakramppeja, eikä jaksanut tehdä mitään. Lotan kahden vuoden psykoterapia ei tuottanut tulosta niin alkoholismin jättämien haavojen parantamiseen kuin syömishäiriöönkään, sillä siellä ei puhuttu varhaislapsuudesta mitään. Hän jätti asiat sillä erää paremmin käsittelemättä ja jatkoi syömishäiriöoireilua.

Ramandan eheytyminen alkoi psykoterapialla, jossa hän kävi aktiivisesti kolme vuotta. Siellä hän paneutui arjen onnistumiseen ja elämän valitsemiseen. Terapia herätti Ramandassa ikuisen kiitollisuuden ja ison kiinnostuksen ihmisen ymmärtämistä kohtaan. Terapeutti laittoi Ramandan lyömään kättä päälle sanoen, että ”et tapa itseäsi ennen seuraavaa tapaamista”. Nyt Ramanda on tästä kättelystä erittäin kiitollinen, sillä nykyään hänen elämänsä on monesti yhtä iloa ja juhlaa.

Lotta tajusi vasta 27–vuotiaana tuki- ja liikuntaelinvaivojensa ja masennuksen myötä, että nyt todella on haettava apua tai muuten elämä heittää tielle vielä jotakin vakavampaa. Siitä alkoi hänen tiensä kohti todellista eheytymistä. Hän paransi lähes kokonaan itse itsensä masennuksesta energiahoidon avulla, mikä sai hänet itsensä opiskelemaan energiahoitajaksi ja regressioterapeutiksi. Ramandan eheytymisen matka on ollut askel kerrallaan etenemistä sydäntä kuunnellen. Terapiassa lapsuutta ei koskaan avattu, sillä Ramanda ei ollut siihen valmis, eikä terapia tuntunut hänestä siihen oikealta keinolta. Lapsuuden pohjatraumat tulivat molemmilla kunnolla tietoisuuteen ja käsittelyyn suurin piirtein saman ikäisenä, kun keho ja psyyke sen kestivät.

Eheytymisen tiemme on kulkenut läpi monien hoitomuotojen. Haluammekin kannustaa sinuakin löytämään itsellesi kulloinkin sopivan apukeinon. Autamme asiakkaitamme tunnistamaan sen, mitä he milloinkin tarvitsevat. Meidän polulla auttaneita keinoja ovat terapian, energiahoidon ja regressioterapian lisäksi selvänäkijät, perhekonstellaatio, ratkaisukeskeinen valmennus, syvähengitys, hahmoterapia, jooga, tanssi, meditointi ja luonnossa ajan viettäminen.

Elämämme on keventynyt edellä mainittujen keinojen avulla huomattavasti ja suosittelemme niitä muillekin. Tärkeintä on ymmärtää, että kipuja ei tarvitse kantaa mukanaan, ja kannattaa rohkeasti vaihtaa metodia, jos joku juttu ei tunnu hyvältä. Ei kannata kuitenkaan antaa heti periksi, sillä tunteille antautumisen harjoittelu voi viedä aikansa.

Olemme kaivaneet itsestämme esille paljon rakkautta ja vaihtaneet pelokkaan ja vakavan elämän monin kerroin iloisempaan. Nykyään osaamme vain olla ja nauttia elämästä. Osaamme vetää rajamme paljon paremmin töissä ja ihmissuhteissa. Emme suorita elämää, vaan annamme elämän elää meidän kauttamme. Tiedämme, mitä haluamme. Toteutamme elämäntehtäväämme. Olemme uskaltaneet seurata sydäntämme sinne, minne se on meitä milloinkin vienyt. Terveytemme on paljon paremmalla tolalla kuin ennen, ja elämässämme on paljon ihmisiä, jotka lisäävät rakkautta siihen.Olemme antaneet vanhemmille anteeksi roppakaupalla laiminlyöntiä ja kaltoinkohtelua ja perhesuhteemme ovat nyt paremmat kuin koskaan. Olemme oppineet matkalla valtavasti itsestämme ja elämästä; siitä, miksi asiat tapahtuvat ja mistä tässä elämässä oikein pohjimmiltaan on kyse.

Toki paraneminen on prosessi, joka ei usein tapahdu hetkessä. Mekin olemme työstäneet itseämme monia vuosia ja prosessi jatkuu. Kehotammekin kärsivällisyyteen ja armollisuuteen itseäsi kohtaan, jos kipuilet sen kanssa, miten lapsuudessa koettu alkoholismi sinuun vaikuttaa. Syvemmältä olemukseltasi olet jo täydellinen ja sinussa on kaikki tarvittava sisällä. Se täytyy vain kaivaa sen päälle kertyneen mielen kuonan alta ja lopettaa uskomasta negatiivisia tarinoita, joita oma mieli itsestäsi ja elämästä sinulle syöttää. Sinulla on vapaus valita ja kyky tehdä muutos. Tee muutos itsellesi, uskalla uskoa parempaan ja antaudu eheytymisen matkalle kanssamme. Tehdään yhdessä elämästä iloinen ja rakkauden matka, jossa varjo ja valo saavat molemmat olla olemassa, mutta jossa mennään kuitenkin kohti valoa.

Haluamme tarjota sinulle keinoja, joilla voit auttaa itseäsi. Olemme molemmat opiskelleet LCF life coacheiksi®. Haavamme ovat avanneet meille aivan uudenlaisen polun, maailmankuvan, myötätunnon ja halun auttaa muita. Halun ja kyvykkyyden kääntää omat näennäiset heikkoudet vahvuuksiksi. Sinä voit tehdä saman.

Perustimme alkoholistien aikuisille lapsille suunnatut Näkyväksi-retriitit, kun tajusimme, kuinka suuri ongelma alkoholismi ja siitä läheisille aiheutuva läheisriippuvuus on Suomessa. Koimme, että muun muassa tästä syystä me retriittien perustajat ylipäätään tapasimme. Haluamme omien kokemustemme myötä tarjota sinulle aivan uudenlaisen tavan löytää rakkautta, läsnäoloa ja mielenrauhaa elämääsi.

Tammikuun retriitillä hyödynnämme monia meillekin tuttuja ja ohjaajien ammatikseen käyttämiä eheytymisvaihtoehtoja, kuten energiahoitoa, valmennusta, tanssia ja joogaa. Opetamme joitain arvokkaita tekniikoita, joiden avulla työstämistä voi jatkaa yksin kotona ja jaamme tarkemmin myös kaikki parannuskeinomme, joita olemme itse hyödyntäneet. Retriitillä pääset selkeyttämään omaa suuntaasi ja tarvetta jatkoa varten.

Kuuntele Suplasta jakso läheisriippuvuudesta ja ihmissuhteista. Jakso resonoi sinulle todennäköisesti, jos olet viettänyt traumaattisen lapsuuden, vaikka et olisikaan alkoholistin lapsi.

Onnea ja menestystä eheytymisen polullasi. Jokaisen tekemä varjotyö on todella merkittävää itselleen ja ympäristölleen.

Tutustu tästä Apua alkoholistin läheiselle -kokonaisuuteen ja lähde parantamaan avullani sinulle alkoholismin jättämiä jälkiä.

Tarina näkymättömästä lapsesta – millaista on kasvaa alkoholismikodissa?

Tervetuloa kurkkaamaan alkoholismikodissa kasvaneen lapsen maailmaan ja siihen, kuinka se vaikuttaa aikuisuuteen. Tekstissä kulkevat rinta rinnan Näkyväksi-retriittien perustajien Ramandan ja Lotan kokemukset. Toisessa artikkelissa kerromme, mitä apukeinoja alkoholismikodissa kasvaneelle on.

Kasvoimme alkoholismikodissa. Kasvamistamme varjosti jatkuva turvattomuus ja epävakaus, mikä teki meistä näkymättömiä. Näkymätön lapsi ei uskalla ilmentää tunteitaan ja tarpeitaan. Meidän tunteillemme ei ollut tilaa kodissa, jossa alkoholismisairaus hallitsi ja pelko ja turvattomuus ohjasi aikuisten toimintaa. Tämä esti meiltä terveiden tunnetaitojen oppimisen ja synnytti meille tarpeen piilottaa todellisen itsemme. Opimme, että vain  piiloutuminen on turvallista, sillä kaikenlainen vastaan laittaminen ja oman mielipiteen ilmaisu johti usein kylmään, hylkäävään tai vihaiseen käytökseen vanhempien taholta.

Miltä lapsuutemme alkoholismikodissa sitten näytti? Ramanda saattoi joutua koulun jälkeen miettimään, voiko kotiin viedä ystäviä, kun ei tiedä minkälainen vastaanotto on tiedossa. Oliko iskä juonut, olivatko hänen hermonsa kireällä. Kun ystävä sai kotona yllättäen huudot, ei Ramanda enää halunnut viedä ystäviään kotiin.

Lotta pelkäsi usein perjantaisin, saako viettää perheen kanssa rauhallista iltaa tv:tä katsoen vai tuleeko autotallissa ryppäämässä ollut isä mesoamaan äidille, jolloin hän joutui kuuntelemaan uhkaavaa huutoa oman onnensa nojaan peloissaan. Yhdessäolon tilalle tulikin yksinäisyys ja kasa muita tunnelukkoja. Kokemus siitä, että omilla tarpeilla ei ole väliä.

Jatkuva tarpeiden laiminlyönti lapsuudessamme johti merkityksettömyyteen. Koska meillä oli tarve tulla näkyviksi ja saada rakkautta, kuten jokaisella ihmisellä, johti se pakonomaiseen tarpeeseen onnistua. Koska pelkkä olemassaolomme ei riittänyt, ajattelimme, että ehkä onnistuminen erilaisissa asioissa tekisi meistä näkyviä ja riittäviä. Onnistuimme kilpaurheilussa, koulussa ja kotitöissä.

Kerran jollei useamminkin Lotta istui autossa alkolisti-isänsä kyydissä, kun tämä ajoi tien laidasta toiseen. Hän puristi rystyset valkoisina ainoana turvanaan ja rakkautena pitämäänsä jäätelöä, jonka isä oli hänelle ostanut lievittääkseen syyllisyyttä ja häpeää juomisestaan. Tämän kaltaiset tapahtumat johtivat siihen, että kun Lotta olisi aikuisena kaivannut turvaa ja rakkautta, haki hän sitä opitun mallin mukaan ruoasta. Ruoka oli myös hänelle helppo asia kontrolloida. Kontrolloinnin tarve johtui lapsuudessa koetusta pelosta ja turvattomuudesta. Ruoasta, jonka hän yhdisti alitajuisesti rakkauteen, tuli hänelle kielletty asia, sillä hän luuli isänsä käytöksen vuoksi, ettei ollut rakkauden arvoinen. Syömishäiriössäkin näkyi näkymättömyyden, piiloutumisen tarve: mitä pienempi ja vähemmän Lotta koki olevansa, sitä enemmän turvassa hän kuvitteli olevansa.

Alkoholistin lapsena kasvaminen näyttäytyy vanhemmiten monin eri tavoin. Pohjalla ovat kuitenkin samanlaiset turvattomuuden, hylkäämisen, riittämättömyyden ja häpeän kokemukset. Alkoholistin läheiset sairastuvat läheisriippuvuuteen. Läheisriippuvuus on ilmiö, jossa ihminen on pakonomaisen riippuvainen muista ihmisistä ja asioista. Lapsi ei saa alkoholismikodissa riittävää rakkautta ja hänen itsetuntonsa ei kasva terveelle pohjalle, mikä johtaa helposti turvan ja hyväksynnän hakuun ulkopuolelta.

Koska koimme lapsuudessamme vanhempien taholta hylkäämistä lukuisia kertoja, olemme pelänneet sitä kovasti aikuisenakin. Hylätyksi tulemisen pelko on usein alitajuinen, minkä takia emme ole aina aikuisena ymmärtäneet, miksi parisuhteet ja elämänmuutokset eivät onnistu tai ovat hankalampia kuin ne monelle muulle näyttävät olevan.

Meidän ihmisten toiminta on usein hyvin tiedostamatonta. On hyvä alkaa kyseenalaistamaan, miksi asioita tekee. Me olemme esimerkiksi tiedostamattomina toimintamme syistä suorittaneet töitä ja yrittäjyyttä yli omien voimavarojemme ja omaa hyvinvointiamme laiminlyöden niin, että emme ole lopulta enää kyenneet työntekoon. Elämän kontrollointiyritykset ovat näyttäytyneet meille myös liikunnan kautta. Olemme suorittaneet liikuntaa niin, että se on johtanut pitkäaikaisiin loukkaantumisiin. Pysähtyminen on ollut usein vaikeaa, kun lapsuuden tunnelasti on halunnut tulla pintaan, emmekä ole osanneet ottaa sitä vastaan, kun uskallus ja työkalut siihen ovat puuttuneet. Sen sijaan olemme masentuneet kerta toisensa jälkeen seurauksena kaikista käsittelemättömistä asioista ja yli omien voimavarojemme tekemisestä. Masennukset ovat lakanneet vasta asiat kohtaamalla.

Suorittaminen voi näkyä muillakin elämän osa-alueilla. Onko sinun kalenterisi aina täynnä kaikenlaista puuhaa vai osaatko aidosti nauttia pysähtymisestä ja olemisesta? Harva traumaattisen lapsuuden elänyt osaa nauttia hiljaisuudesta. Olemme oppineet, että kuitenkin vain hiljaisuudessa voit kuulla itsesi ja todelliset tuntosi. Hiljaisuutta tarvitaan eheytymiseen.

Toisaalta olemme aikuisina lamaantuneet monesti, kun olisi pitänyt toimia, emmekä ole saaneet mitään aikaiseksi. Syynä lamaantumiselle ovat taas lapsuuden pelot. Haavoittunut sisäinen lapsi jää mieluummin turvakseen rakentamaansa sisäiseen poteroon kuin lähtee maailmalle, vaikka aito, haavoittumaton osa itseä lähtisi mielellään maailmalle ja tulisi näkyväksi koko kauneudessaan ja kaikessa osaamisessaan.

Rajojen asettaminen on ollut meille monesti vaikeaa. Emme ole oppineet kuuntelemaan tarpeitamme, emmekä siksi ole osanneet elää niiden mukaan. Emme oppineet vanhemmiltamme, kuinka asettaa rajat. Opimme sen sijaan, ettei se ole turvallista. Opimme miellyttämään, ettemme saisi huutoja. Miellyttäminen on ollut yksi keino pysyä mahdollisemman näkymättömänä. Tämä lapsuuden selviytymismalli on näkynyt ihmissuhteissamme myös aikuisena.

Onneksi rajojen vetämistä voi harjoitella. Jokaisella meistä on oikeus ja mahdollisuus tulla kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi. Muutos lähtee meistä itsestämme. Muiden ihmisten käytös ja se, miten maailma meille näyttäytyy, muuttuu vain sisäisen muutoksen myötä. Ei tunteita pakenemalla.

Alkoholistin lapsen voi olla hankala tunnistaa läheisriippuvainen käytös itsessään, koska se on niin normaalia yhteiskunnassamme. Haemme usein hyväksyntää ulkopuolelta, kun emme osaa tarjota sitä riittävästi itsellemme. Moni on kokenut vanhempiensa taholta laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua ja muuta rakkaudetonta, tiedostamatonta käytöstä. Siksi moni törmää aikuisuudessa samankaltaisiin haasteisiin kuin me, vaikka ei olisi kasvanut alkoholismikodissa. Vanhemmat eivät ole pystyneet toimimaan paremmin parantamatta omia haavojaan.

Moni myös pitää alkoholisteina vain kadulla elävia “puliukkoja”. Näin ei kuitenkaan ole. Suomessa on päihdehoitokeskus Kantamon mukaan noin 400 000 alkoholistia. Alkoholismisairaudesta heidän lähipiirissään kärsii noin kaksi miljoonaa läheistä. Kyseessä on siis merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Onhan suomalaisilla sellainen mainekin, että täällä juodaan reilusti ja hukutetaan murheita pulloon. Maine ei ole syyttä.

Olemme tajunneet vasta vanhempana, että elimme alkoholismikodissa. Lapsina pidimme sitä normaalina, sillä eihän meillä ollut tietoa paremmasta. Jos lapsuuden kodissasi on ollut alkoholin käyttöä ja sinulla on edellä kuvaillun tyylisiä oireita, tiedäthän, että on muunkinlainen, kevyempi tapa elää. Me autamme sinua mielellämme tiellä kohti eheämpää itseäsi ja omannäköistäsi elämää.

Lue seuraavasta artikkelista, mikä auttaa parantamaan alkoholismikodin jättämiä jälkiä.

Tämän artikkelin ovat kirjoittaneet Ramanda Andersson ja Lotta Kvist.

 

Tutustu tästä tarjoamaani Apua alkoholistin läheiselle -kokonaisuuteen ja lähde parantamaan alkoholismin sinulle jättämiä jälkiä.