fbpx
Ehjäksi | Paraneminen
176
archive,category,category-paraneminen,category-176,theme-stockholm,qode-social-login-1.0,qode-restaurant-1.0,woocommerce-no-js,ajax_fade,page_not_loaded,,select-theme-ver-4.4.1,wpb-js-composer js-comp-ver-5.5.4,vc_responsive

Fyysikko ja energiahoitaja Johanna Blomqvist: Energiahoitojen käyttöön pitäisi kannustaa

Vallitsevan materialistien maailmankuvan pohjalta ei pysty selittämään energiahoitoja, sillä se ei ota huomioon mieltä ja tietoisuutta, eikä subjektiivista kokemusta. Moderni tiede, kvanttifysiikka ei ole kuitenkaan ristiriidassa hoitojen kanssa.

Fyysikko, kirjailija, reiki-hoitaja ja -kouluttaja Johanna Blomqvist on kirjoittanut energiahoidoista kirjan ”Kvanttifysiikasta energiahoitoihin fyysikon matka mieleen ja paranemiseen”. Hän halusi auttaa sairastuneita läheisiään ja tutustui noin kymmenen vuotta sitten energiahoitoihin.

Blomqvist väitteli fysiikasta tohtoriksi 2000luvun alussa ja oli töissä asiantuntijana yritys- ja tutkimusmaailmassa lähes parikymmentä vuotta ennen kuin lähti yrittäjäksi vuonna 2014. Nykyisin hän myös kouluttaa energiahoitoihin liittyen.

Niihin aikoihin kun väittelin, kuvittelin, että tiedän, miten maailma toimii, minkälaista fysiikkaa kaiken taustalla on, Blomqvist sanoo.

On kuitenkin paljon sellaista, mitä emme vielä ymmärrä ja osaa selittää.

Bengstonin tutkimukset

Hän alkoi kyseenalaistaa maailmankuvaansa, kun tutustui sosiologian professori William Bengstonin tutkimustyöhön. Tämä oli kehittänyt oman energiaparannusmetodin, jonka avulla monet olivat parantuneet erilaisista syövistä, kuten luu-, haima-, rinta-, aivo-, suolisto-, imukudos- ja vatsasyövistä sekä leukemiasta. Bengstonin saamia tuloksia ei osata vieläkään selittää nykyisen materialistisen tieteen pohjalta.

Bengston halusi ymmärtää kokemiaan parantumisia tarkemmin ja tutki laboratorio-oloissa, miten hoidot vaikuttivat hiiriin, joihin ruiskutettiin erittäin tappavaa rintasyöpälajia. Bengston sai hyviä tuloksia yhä uudelleen, kun kokeita toistettiin eri yliopistoissa; lähes kaikki hoidetut hiiret paranivat syövästä. Kasvaimen häviämisen jälkeen hiiret elivät normaalin hiiren eliniän. Hoitajina toimivat usein kaikista skeptisimmät vapaaehtoiset, joille Bengston opetti menetelmänsä. Bengston valikoi hoitajiksi tarkoituksella skeptisimmät henkilöt, sillä hän halusi tutkia myös sitä, onko menetelmän tehoon uskottava, jotta se toimisi.

Hän on tehnyt myös kaukohoitokokeita ja todennut, että etäisyydellä ei ole merkitystä hoidon toimivuuteen.

Tämä kaikki sai Blomqvistin ihmettelemään, miksei näin merkittävistä tutkimustuloksista olla uutisoitu. Vaikuttaisi siltä, että Bengstonin tulokset ovat niin hyviä ja saatu menetelmällä, joka ei sovi nykyiseen ajatteluun. Näin Blomqvist kiinnostui myös itse opettelemaan energiahoitoa.

Apua kipuihin ja mielialaan

Yleisiä tuloksia, joita energiahoitotutkimuksissa ylipäätään on havaittu, on syvä rentoutuminen, kivun lievittyminen akuuteissa ja kroonisissa tapauksissa, ahdistuksen lievittyminen ja mielialan kohoaminen. Muutoksia on havaittu erityisesti stressiä mittaavissa arvoissa, kuten sydämen sykkeessä, verenpaineessa, kortisolissa, lihasjännityksissä, kehon hapenottokykyyn liittyvissä arvoissa eli hemoglobiini- ja hematokriittiarvoissa sekä veren glukoosiarvoissa.

Blomqvistin mukaan energiahoitotutkimuksia on tehty suhteessa vähän verrattuna lääketieteen tutkimuksiin ja tutkimusten rahoittajia on vaikea löytää. Eniten hoitojen vaikuttavuutta on tutkittu Yhdysvalloissa, jossa niitä on myös mahdollista saada esimerkiksi sairaaloissa täydentävinä hoitoina.

Fyysikko uskoo tutkimuksen puutteen johtuvan siitä, että on vaikeampaa lähteä tekemään tutkimusta, jossa esitetään toisenlaista lähestymistapaa. Yksittäinen tutkimus, vaikka tulokset olisivatkin loistavia, sivuutetaan helpommin, kun vastapuolelta löytyy tuhansia tutkimuksia vallitsevan ajattelutavan puolesta. Tarpeeksi laajoja eli sadoille ihmisille tehtyjä tutkimuksia tarvittaisiin Blomqvistin mielestä lisää.

Erilaista lähestymistapaa edustava energiahoito perustuu ajatukseen, että toinen tai toiset henkilöt voivat auttaa hyvinvointiasi. Usein energiahoidossa sanotaan välitettävän hyvin hienojakoista energiaa toiseen. Puhutaan energiahoidosta, mutta Blomqvistin mukaan oikeampi termi voisi olla informaation siirtäminen.

Reiki-kurssi mullisti maailmankuvan

Blomqvist osallistui myös reiki-hoitokurssille. Reiki on japanilainen luonnollisen hoitamisen menetelmä ja myös energiahoitoa.

Kurssi ja hoitojen tekeminen saivat hänet tuntemaan aivan kuin täysin uudenlainen maailma olisi auennut hänelle. Tutkija ihmetteli, mitä energiahoitojen energia on, sillä se ei ole samaa energiaa, josta fysiikassa puhutaan. Blomqvist alkoi kerätä ylös kokemuksiaan ja sitä, mitä tiede voi todella sanoa energiahoidoista. Vuonna 2016 hänen kirjansa aiheesta ilmestyi.

Blomqvistin hoidettavilla on ollut muun muassa syöpää, Parkinsonin tautia, tulehduksellisia suolistosairauksia, migreeniä, lihasrevähtymiä, luunmurtumia, stressiä. Moni hakee tukea länsimaisten hoitojen rinnalle. On myös niitä, jotka vain tulevat kokeilemaan hoitoa tai toivovat henkistä kasvua hoidon myötä.

Hoidettavat ovat kertoneet usein Blomqvistille, että hoidot ovat lievittäneet kipuja ja muita oireita, nopeuttaneet paranemista, parantaneet jaksamista ja mielialaa, vähentäneet stressiä, tuoneet rauhallisuutta, paremmat yöunet, kiitollisuuden tunteita, selkiyttäneet asioita, muuttaneet arvomaailmaa, lisänneet uskoa itseen ja yleistä uskallusta. Joidenkin hoidettavien elämä on saanut hoitojen myötä aivan uuden suunnan.

Tiedettä ja henkisyyttä

Blomqvist yritti aluksi selittää hoidoissa kokemiaan ilmiöitä nykytieteen kautta. Nykyinen vallitseva materialistinen tiede ei kuitenkaan pysty energiahoitoja selittämään, sillä se ei ota huomioon mieltä ja tietoisuutta, eikä subjektiivista kokemusta. Moderni fysiikka ei kuitenkaan ole ristiriidassa energiahoitojen kanssa, minkä hän kirjassaan osoittaa.

Energiahoidoissa on mukana myös mieli, ja siksi ei voi suoraan vetää johtopäätöstä, että ne perustuisivat kvanttifysiikkaan. Kvanttifysiikka on kehitetty selittämään materian käyttäytymistä, Blomqvist sanoo.

Miten niitä sitten voi selittää?

– Itämaissa puhutaan energiakehoista ja kuinka informaatio kulkee niiden välillä. Selitysmalli voisi olla, että hoito auttaa informaatiota kulkemaan energiakehojen välillä paremmin, Blomqvist selittää.

Ehkä kyseessä on jokin samankaltainen malli kuin energiakehot itämaisissa kulttuureissa. Vastaankaltaista kenttä-mallia on esittänyt muun muassa Cambridgen yliopiston professori Rupert Sheldrake morfogeneettinen kenttä -teoriassaan. Myös toimittaja Lynne McTaggart Kenttä-kirjassaan kertoo useista kenttä-malleista.

Yhteyden muodostuminen universaaliin, kaiken kattavaan kenttään on yksi tärkeä osa hoitoa. Blomqvist kokee, että kun hän aloittaa hoidon tekemisen, hän herkistyy saamaan erilaista informaatiota kuin normaalisti. Hän esimerkiksi aistii lämmön hoidettavasta eri tavalla, voi tuntea virtauksen tunnetta tai voi nähdä hoidon aikana samoja värejä tai liikettä suljetuin silmin kuin hoidettava.

Yritän, etten rajoittaisi hoitoa ajattelullani. Minä olen hoidettavaa varten. Olen välikäsi, joka yhdistää hänet siihen informaatioon, ehkä kentästä tulevaan, kun on tarve. Koen, että siirryn tavallaan pois hoidon tieltä.

Energiahoidoissa hoitajan sanotaankin usein olevan vain universaalin elämänenergian ja informaation välittäjä, eikä hoitaja itse asiassa paranna ketään. Hoitajan tehtävä on auttaa hoidettavaa parantamaan itse itsensä.

Joskus hoidoissa on tunne, että en ole yksin hoitamassa tai että joku muu kertoo viestiä, joka minun pitäisi välittää. Erään kerran oli tunne että hoidettavani ystävä oli tukemassa hoidettavaani, ja kerroin hänen viestinsä. Hoidettavani kertoi, että hänen hyvä ystävänsä, jota hän oli tukenut vaikeina hetkinä, oli hiukan aiemmin menehtynyt. Hoidettavaani lämmitti se mitä kerroin oli tunne, että hänen ystävänsä oli nyt vuorostaan tukemassa.

Blomqvist uskoo, että hoidettava saa hoidosta sen, mitä hän sillä hetkellä tarvitsee. Hoitaja voi asettaa hoidolle intention, mutta hoito menee juuri sinne minne on tarve. Hoitaja voi vain antautua hoidon kanavaksi.

Hoidot yleistyvät Suomessa

Blomqvist uskoo, että energiahoitojen suosio kasvaa tulevaisuudessa Suomessakin, kuten se on tehnyt maailmalla.

Englannissa haettiin pari vuotta sitten reiki-hoitajaa työskentelemään sairaalaan. Monessa maassa valtio tukee täydentävien hoitojen käyttöä, hän kertoo esimerkkeinä hoitojen käytöstä muualla.

Integraalilääketiede eli länsimaisen lääketieteen ja täydentävät hoidot yhdistävä kokonaisvaltainen hoito olisi kaikille parasta. Lääketiede ja täydentävät hoidot eivät kilpaile keskenään tai sulje pois toisiaan, vaan voivat hyvin täydentää toinen toisiaan.

Blomqvist ei usko, että energiahoitojen tekemistä päädyttäisiin rajoittamaan Suomessa, vaikka niin sanottua vaihtoehtohoitoja rajoittavaa puoskarilakia ollaankin täällä tehtailtu.

En näe siihen syytä. Jos aiheeseen tehtyihin tutkimuksiin tutustuu sekä kuuntelee palautetta, jota saan asiakkailtani, vastaus on selkeä. Minulle energiahoidot ovat meditaatiota, keino kuunnella itseä ja huolehtia hyvinvoinnista. Kyseessä on meille luontainen hoitomuoto. Jos ihmiset voivat paremmin energiahoitoja tehdessään tai niitä saadessaan, niiden käyttöön pitäisi pikemminkin kannustaa.

Lue lisää tekemistäni hoidoista täältä.

Varaa ilmainen 30 minuutin puhelinkonsultaatio etusivun alaosasta.

Ruoka on syömishäiriöiselle rakkauden korvike

Minulla on noin kymmenen vuoden syömishäiriötausta. Sinä aikana olen tavannut myös monia muita syömishäiriöisiä ja entisiä syömishäiriöisiä. Syömishäiriöisiä yhdistää rakkauden puute itseään kohtaan.

Lise Bourbeau kirjoittaa kirjassaan Kuuntele kehoasi: Rakasta itseäsi, että naisten anoreksia johtuu äitisuhteen vaikeuksista ja sitä myötä oman naiseutensa hyväksymisen vaikeudesta. Itse ainakin pystyn entisenä anorektikkona löytämään tuon yhteyden, mutta en sano, että asia olisi aina näin. Kuitenkin feminiinipuoleemme liittyvä herkkyys on tavalla tai toisella anorektikolle ja muillekin syömishäiriöisille, myös miehille, vaikea hyväksyä itsessään.

Olen havainnut syömishäiriön taustalta löytyvän monesti myös lapsuuden turvattomuutta, joka on johtunut esimerkiksi alkoholismista perheessä. Itselläni niin isän alkoholismista kuin sairastumisesta ja kuolemasta johtunut turvattomuus on ollut suurin syy syömishäiriön puhkeamiselle. Oli syy mikä tahansa, kaikki tiet johtavat kuitenkin aina tavalla tai toisella rakkauden puutteeseen. Mitäpä me muuta täällä pohjimmiltamme enemmän haluammekaan kuin olla hyväksyttyjä ja rakastettuja, ja kohtaamme helposti haasteita, kun koemme, ettei elämässämme ole tarpeeksi rakkautta.

Mitä tutkimukset sanovat?

Hanna Ebelingin tutkielman mukaan murrosiän alkamisajankohta, erilaiset hormonit ja niiden pitoisuudet elimistössä, keskushermoston reseptorit sekä aivojen rakenteelliset erot ovat tutkimusten mukaan perinnöllisyystekijöitä, joilla voi olla vaikutusta syömishäiriön puhkeamiseen.

Perhetekijöistä keskeisesti vaikuttavat puolestaan vahvat sitoutumismekanismit, käsittelemättömät perheen kohtaamat menetykset, nuoren suhde vanhempiinsa, vanhempien perfektionismi sekä perheväkivalta ja alkoholismi.

Traumatausta on tutkimusten valossa varsin yleistä syömishäiriötä sairastavien keskuudessa. Erityisesti seksuaalinen hyväksikäyttö, raiskaus sekä fyysinen ja henkinen väkivalta nousivat esiin. Syömishäiriötä sairastavien yhteisiä persoonallisuuspiirteitä ovat tutkimustulosten mukaan perfektionismi, itsekeskeisyys, itsensä kielteinen arvottaminen, haasteet sosiaalisissa kanssakäymisissä sekä vaikeudet tunnistaa, tulkita ja kuvata omia tunteitaan.

Tarve laihduttaa lapsuuden rakkaudettomuutta

Olen omasta kokemuksestakin tullut siihen tulokseen, että ruoka on syömishäiriöisille rakkauden ja usein turvankin korvike. Syömishäiriöinen syö joko liikaa tai yrittää kieltää ruoan itseltään mahdollisemman tehokkaasti, jos uskoo, ettei ole rakkauden arvoinen. Syömishäiriöinen voi myös rankaista itseään syömällä. Ei kukaan ole esimerkiksi ilman syvempää syytä ylipainoinen. Ylipainoinen piilottaa kilojensa alle jotain itsestään, todennäköisesi kieltää tämän itseltään ja tuntee helposti epävarmuutta ja arvottomuutta.

Tunteet ohjaavat toimintaamme, ja erityisesti alitajuntamme toimii assosioiden: olemme mitä todennäköisemmin alkaneet liittää rakkauden kokemukset jo vauvoina ruokaan, kun meitä on imetetty. Sillä onkin merkitystä, imettääkö äiti lastaan kellon mukaan vai vain silloin, kun vauvalla on nälkä. Hermostomme oppii tietynlaiseen toimintaan.

Meillä on yleensä lapsuudesta saakka myös kokemuksia, joissa ruokaa on syöty vaikkapa juhlissa. Se on tuntunut mukavalta. Näin ollen saatamme ajautua hakemaan ruoasta lohdutusta, kun ei tunnukaan niin mukavalta. Toki toisille käy juuri päinvastoin ja he menettävät ruokahalunsa, kun kohtaavat sydänsuruja.

On myös helpompi tulla riippuvaiseksi niistä asioista, jotka ovat arkisia, välttämättömiä ja sopivissa määrin terveellisiä kuin niistä, joiden tiedämme olevan epäterveellisiä, kuten alkoholi ja huumeet. Syömishäiriö voi puhjeta helposti laihduttamisen myötä, kuten itselleni tapahtui. Moni yrittää olla laihduttamalla niin sanotusti parempi ja itsensä ja muiden silmissä hyväksyttävämpi ihminen, vaikka halu laihduttaa piileekin lapsuuden rakkauden puutteessa. Yleiset kauneusihanteet vain ruokkivat itseään rakastamatonta ihmistä hakemaan ratkaisuja ulkoisista keinoista.

Itsensä sumuttaminen on helppoa

On helppoa uskotella itselleen, ettei omassa käytöksessä ole mitään korjaamiseen varaa, jos pakenee vaikeiden asioiden kohtaamista esimerkiksi liikuntaan tai töihin. Itse elin yhdessä vaiheessa muka terveellistä fitness-elämää, vaikka syömishäiriöni oli vaan muuttanut muotoaan. Treenaamiseni sekä syömisten tarkkailu ja mittaaminen meni ihan överiksi. En ollutkaan tuolloin vielä käsitellyt itse häiriön aiheuttajia.

Kaikki riippuvuuskäyttäytyminen kertoo tarpeesta paeta niiden asioiden kohtaamista, jotka satuttavat. Se kertoo yhteyden puutteesta itseen. Alitajuisesti tiedämme, että jos kohtaisimme vaikeiksi kokemamme tunteet uudestaan, meitä sattuisi. Ihmismieli yrittää luonnostaan välttää kipua ja saada nautintoa. Moni ei halua tuntea itseään heikoksi ja haavoittuvaiseksi, koska ei ole ehkä saanut sellaiseen kannustusta. Yhteiskunta, jossa elämme, ei kannusta siihen. Herkkyyshän ei itse asiassa ole heikkoutta, vaan pikemminkin vahvuutta. Jokainen on pohjimmiltaan herkkä. Jos sallimme itsemme antautua tunteillemme, voimme kokea monenlaista paranemista.

Monelle voi olla suhteellisen helppo kontrolloida syömisiään, jos haluaa laihtua. Toki jos kantaa sisällään uskomusta, että ei siinä onnistu, uskomus vain toteuttaa itseään. Uskomuksemme ilmenevät fyysiseen todellisuuteen. Muuttaakseen fyysistä todellisuuttaan on siis poistettava ensin itsestä vastustus eli muutosta palvelemattomat uskomukset.

Ruoasta turvaa, rakkautta ja rankaisua

Kontrolloinnin tarve kumpuaa pelosta. Luonnollisessa tilassamme luotamme elämään. Itse aloin kontrolloida syömistä täysi-ikäisyyden kynnyksellä, kun yritin vimmastusti löytää jonkun asian, josta saada hallinnan tunteen elämään isäni kuoleman jälkeen. Kun maailma ympärilläni tuntui luhistuvan, ainakin syömisistäni pystyin päättämään minä. Lisäksi koin suunnatonta syyllisyyttä siitä, että en ollut hoitanut kuolemansairasta isääni tarpeeksi vain yhden perheeni esittämän, väärin tulkitsemani kommentin takia. Aloin uskoa, että en edes ansaitsisi elää, sillä koin itseni niin huonoksi ihmiseksi. Tästä syystä yritin kieltää itseltäni ruoan, joka edusti minulle rakkautta.

Aloin luulla jo pienenä, että ruoka on rakkautta, kun isäni muun muassa ajeli humalassa autolla tien laidasta toiseen, ja minulla oli vain jäätelö ”turvanani”. Puristin sitä vimmatusti peläten kuolemaa. Isällä oli tapana ostaa lapsilleen herkkuja syyllisyydestä ja häpeästä samalla, kun hän haki omilta tunnekuormiltaan pakenemiseen kaljaa kaupasta. Isä osoitti rakkautta ruoalla myös selvinpäin.

Ei hän varmasti halunnut aiheuttaa herkkujen ostolla mitään pahaa. Hän ei vaan ymmärtänyt, millaisia haasteita siitä voisi lapsille myöhemmin kehkeytyä. Järjellähän kuka tahansa ymmärtää, että ruoka ei ole rakkautta. Jos tunnetasolla on kuitenkin tällainen uskomus, se voittaa järjen mennen tullen ja vaikuttaa käytökseen. Silloin kuin kaipaisi rakkautta ja turvaa, turvautuukin ruokaan. Sitten kun tuntee itsensä epäonnistuneeksi syötyään liikaa, itseinhoissaan helposti rankaiseekin itseään syömällä lisää.

Ennen uskoin tiukkaan itsekuriin. Pyrin syömään ja liikkumaan tiettyjen kaavojen mukaan. Jos en pystynyt noudattamaan omia vaatimuksiani, piiskasin itseäni henkisesti epäonnistumisesta. Tämä kaikki ilmensi tarvetta täyttää elämäni jollain, ettei tarvitsisi pysähtyä kuulemaan, miltä minusta tuntuu syvällä sisälläni.

Sitten elämä onneksi järjesti minulle pysähtymisen. Nykyään en näe tiukkaa itsekuria itsensä rakastamisena. Keho asettuu oikeisiin uomiinsa, kun itseään ja sitä rakastaa ja tarjoaa sille sen viestejä kuunnellen oikeanlaista ruokaa, eikä kanna mielessään kaikenlaisia vääriä uskomuksia itsestään ja ruoasta. Mikään natsiasenne ei kuulu itsensä rakastamiseen.

Päätä parantua

Kuinka sitten lopettaa itsensä pakeneminen ja rakastua itseensä? Ensimmäinen askel on tehdä tietoinen päätös haluta mennä siihen suuntaan. Elämä asettuu kyllä puolellesi auttamaan matkalla paranemiseen, kun annat sen tehdä niin. Se tuo eteesi oikeat ihmiset, hoidot, kurssit ja kirjat, joita saatat tarvita matkalla. Jos haluaa kuitenkin vielä keskittyä itse oireiluun, silloin ei uskalla vielä luopua sairaudesta. Kaikella on aikansa. Monelle syömishäiriöiselle voi olla pelottavaa antaa elämän korvata epäsuotuisa käytös paremmilla harrastuksilla, sillä syömishäiriö on niin suuri osa identiteettiä.

Itse olen löytänyt ja löydän joka päivä lisää rakkautta itsestäni etenkin energiahoidon ja regressioterapian avulla. Ne auttavat minua päästämään irti kaikesta siitä, mikä on estänyt näkemästä kaikkea rakkautta myös ympärilläni. Rakkaus asuu jo valmiina meissä kaikissa. Se täytyy vain kaivaa esille.

Jos tarvitset apua tiellä kohti paranemista, tarjoan syömishäiriöisille Sallivampi suhde itseen -valmennusta, joka voidaan toteuttaa joko pelkästään valmennuksen keinoin tai yhdistää siihen regressioterapiaa ja/tai energiahoitoa. Vastaan mielelläni kysymyksiin valmennuksesta ja hoitomuodoistani, mikäli sellaisia ilmenee.

 

Masennukseni parani energiahoidolla

Yleinen uskomus lienee, että masennusta voidaan hoitaa vain mielialalääkkeillä ja psykoterapialla. Psykoterapian lisäksi on olemassa kuitenkin myös muita, luonnollisia vaihtoehtoja, sen parantamiseen.

Olen saanut masennusdiagnoosin kolmesti ja ollut vähintään lieväsi masentunut paljon pidempään kuin saanut siihen hoitoa. Olen syönyt mielialalääkkeitä kahdesti diagnoosin saamisen jälkeen. Toisella kerralla halusin lopettaa lääkkeiden syömisen, sillä koin niiden vain turruttavan tunteeni, mutta ei poistavan masennuksen syitä. Olin kuullut vastikään ystävältäni energiahoidosta. Vaikka hoidon nimi kuulostikin mystiseltä, epätoivoni ajoi minut kokeilemaan sitä.

Vielä mystisemmältä tuntui, kun hoidosta lähtiessäni minua eivät enää häirinneet asiat, jotka olivat häirinneet sinne mennessä. Äimistelin, mitä ihmettä oli tapahtunut. En juurikaan kertonut hoitajalle, mikä minua vaivasi, enkä itkenyt hoidossa kuin pikkuriikkisen. Silti pystyin jättämään mielialalääkkeet, sain yöuneni takaisin, ja palasin sairauslomalta töihin.

Pian mieleni sopukoista alkoi nousta uutta kamaa käsiteltäväksi. Säikähdin aluksi kovasti, millaisia ajatuksia ja tunteita tietoisuuteeni nousi, kun kaikki sinne vuosien ajan sullomani alkoi pulpahdella pintaan. Aloin kuitenkin käsittää, että en voisi enää paeta itseäni tai oloni huononisi taas. Onnekseni olin löytänyt juuri apukeinon, josta janosin oppia lisää.

Moni on harmillisen tottunut vähintään lievään alakuloon ja pitää sitä normaalina. En sano, että täytyy olla aina posiitivinen ja elämän tuntua ihanalta. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että mielen negatiivinen sanoma ei ole totta.

Emme ole ajatuksemme, tunteemme ja elämänkokemuksemme. Olemme pohjimmiltamme aina jotain suurempaa kuin pieni mielemme voi ymmärtää. Olemme paljon ihmeellisempiä olentoja kuin mihin sen käsityskyky riittää. Todellinen olemuksemme ei voi masentua. Idea itsestämme on vaan usein hyvin vääristynyt. Ei siis ihme, että löydämme itsemme psyykkisesti huonosta jamasta.

Masennuksen uusiminen voi vaania nurkan takana, jos emme ole onnistuneet tyhjentämään mielen sisältöä menestyksekkäästi ja elämä heittää uusia haasteita eteemme. Valitettavasti pelkkä tietoisen mielen tasolla asioiden miettiminen ja puhuminen ei välttämättä riitä kaikille parannuskeinoksi. Kuulen ihmisten sanovan joskus, kuinka he ovat käsitelleet jonkun asian mielessään eli älyllisesti. Nuo samat asiat saattavat nousta heidän tietoisuuteensa häiritsemään kuitenkin myöhemmin. Traumaattisten tapahtumien vaikutukset ovat meissä niin sanottua päivätietoisuutta syvemmällä alitajunnassa (solumuistissa), tunnetasolla. Siksi pelkkä tietoisen mielen tasolla tapahtuva puhuminen ja järjellä päättäminen, että “nyt tämä asia on käsitelty” ei kokemukseni mukaan riitä pyyhkimään systeemistämme sinne jääneitä tunteita. Emmehän pysty edes puhumaan asioista, joiden olemassaoloa emme tiedosta. Silti solumuistiimme kirjaantuneet asiat vaikuttavat meihin koko ajan.

Lopullisesti alakulon päihittääksemme täytyy siis löytää konsti, jonka avulla pääsemme käsiksi syvempiin, tiedostamattomiin tuntoihimme. Joillekin oikealta keinolta tuntuu psykoterapia, toisille jokin muu tai monien asioiden yhdistelmä.

Masentunutta auttaa ainakin se, että alkaa tehdä omien arvojen mukaisia asioita ja saa voimaantumisen tunnetta jostakin itselle iloa tuottavasta asiasta tai ihmisistä. Ei ole ihmekään, että mieli menee matalaksi, jos tekee asioita, joista ei nauti ja viettää aikansa seurassa, joka tekee itselle hallaa.

Itse koen kuitenkin ehdottomasti parhaaksi parannuskeinoksi sisäisen muistin tyhjentämisen asioista, jotka ovat alun perin masennuksen aiheuttaneetkin, sekä positiivisten tunteiden tilalle luomisen.

Tiedostin, että jokaisen masennuskauteni olivat laukaisseet silloiset tuoreet tapahtumat. En kuitenkaan heti ymmärtänyt, kuinka paljon pinnan alla oli ennestään sellaista pahaa oloa, jota olin kantanut aina mukanani. Kun aloin käsitellä asioita aina syntymätraumoista lähtien eri energiaparannustekniikoiden ja syvähengityksen avulla, onnistuin repimään masennukseen minut kerta toisensa jälkeen syösseiltä asioilta juuret pois.

Jotta päihittäisimme mielen haasteet lopullisesti, on ahdistavilta oloilta lyötävä kasvualusta poikki juuresta käsin. Samalla selvitämme juurista kasvaneet lisäongelmat.

Erilaisia luonnollisia vaihtoehtoja löytyy kyllä avuksi, kun apua uskaltaa ja jaksaa vähän etsiä. Nykyään on tarjolla hoitoa, valmennusta ja kurssia joka lähtöön, joten päätään ei tarvitse selvittää yksin. Saattaa myös vaatia hieman ajattelun avartamista, jotta voisi löytää itselle parhaat apukeinot. On sääli, että monet, jotka apua kaipaisivat, tuomitsevat energiahoidon ja samantyyppiset parannuskeinot huuhaaksi, vaikka energiahoito perustuu kvanttifysiikkaan, ja virallinen terveydenhuoltokin käyttää energiahoitotekniikoita maailmalla. Olisin tosin tuominnut sen itsekin vielä joitakin vuosia sitten, kunnes kokemukseni alkoi opettaa toista. Kirjoitan myöhemmin oman postauksensa siitä, mitä energiahoito on.

En tuntenut saavani apua kaikesta, jota kokeilin ensimmäisen ihmeenä pitämäni hoidon jälkeen. Pettymykset nostattivat minussa epätoivoa, jota vielä tuolloin kannoin lapsuuden jäljiltä runsaasti sisälläni. En kuitenkaan antanut periksi, vaan jatkoin etsimistä. Valjastin vihani siihen, että näytän vielä maailmalle nousevani ahdingosta. Vihan avulla on hyvä sisuunnuttaa itsensä taistelemaan paremman huomisen puolesta silloin kun ei vielä kykene käyttämään rakkautta samaan tarkoitukseen. En toki kannata vihasta kiinni pitämistä, sillä se vahingoittaa eniten itseämme.

Vaikka elämä heittääkin eteemme asioita, joihin emme pysty vaikuttamaan, pystymme aina vaikuttamaan siihen, mitä ammennamme niistä. Itse koen nykyään omiksi vahvuuksikseni kaikki ne asiat, joita joskus pidin heikkouksinani. Niiden kääntäminen voitoksi on vaatinut muun muassa valtavat määrät itkemistä, nauramista (energiaparannuksen avulla negatiiviset tunteet ja ajatukset voivat purkaantua myös nauruna) sekä etenkin alitajuisessa tilassa tuntemuksistani puhumista.

Mitä masennus haluaa meille kertoa? Se haluaa loppujen lopuksi vain palvella meitä, vaikka tällainen ajatus tuntuukin masentuneena päinvastaiselta. Jos emme koskaan kohtaisi vaikeuksia, eläisimme vain laput silmillä, eikä kenelläkään olisi mielenkiintoa etsiä syvempää totuutta. Vaikka jotkut elämäntapahtumat voivatkin tuntua epäreiluilta, ulkomaailma yrittää lopulta vain auttaa meitä heräämään. Jokaisessa ihmisessä on sisällään valo ja voima, jonka maailma haluaa meidän itsestämme löytävän.

Lue energiahoidoistani täältä.