fbpx
Ehjäksi | Ihmissuhteet
173
archive,category,category-ihmissuhteet,category-173,qode-social-login-1.0,qode-restaurant-1.0,ajax_fade,page_not_loaded,,select-theme-ver-4.4.1,wpb-js-composer js-comp-ver-5.5.4,vc_responsive

8 oivallusta anteeksiantoon

Nämä asiat oivaltamalla halukkuutesi ja kykysi antaa anteeksi kasvaa.

Tee palvelus itsellesi

Kaunasta kiinni pitäminen ei ikinä palvele sinua. Se vain vahingoittaa sinua. Keneltäkään ei tarvitse hyväksyä huonoa käytöstä, mutta asiat voi silti antaa anteeksi. Anteeksianto on yksi suurempia lahjoja, joita voit itsellesi antaa. Anteeksi antamisen tarpeelta ei myöskään kukaan välty, sillä jokainen kohtaa jossain kohti elämäänsä jotain anteeksi annettavaa. Vapautuu valtavasti energiaa, kun annat anteeksi. Niin teet elämääsi tilaa uudelle.

Anna anteeksi itsellesi

Annathan anteeksi myös itsellesi. Saatamme pettyä ja tulla vihaisiksi itsemme, kun emme mielestämme osanneet toimia tarpeeksi hyvin. Teet kuitenkin koko ajan parhaasi siitä tietoisuudesta, jossa kulloinkin elät. Olet joka tapauksessa aina oman rakkautesi arvoinen.

Päästä vihasta ja katkeruudesta

Anteeksianto ei onnistu, jollet päästä irti vihasta ja katkeruudesta. Anteeksianto ei tapahdu sillä, että vain analysoit tapahtumia mielessäsi. Anteeksiannon estävät tunteet täytyy saada purettua. Pyydä siihen ammattiapua, jollet itse kykene.

Ole kärsivällinen

Anteeksianto voi viedä vuosia, vaikka tekisit aktiivisesti anteeksiantotyötä, jos sinulla on paljon anteeksi annettavaa tietylle henkilölle/useille henkilöille. Vaikka tietoisen mielen tasolla voi tuntua, että ei ole enää vihainen, alitajunnassa voi silti vielä piileksiä vihaa ja katkeruutta. Siispä tarvitaan tarpeeksi syvälle vaikuttavat hoitokeinot, kuten erityisesti regressioterapia, mutta myös tunteisiin ja ajatuksiin vaikuttava energiahoito sekä henkisen hyvinvoinnin valmennus, joilla voidaan vaikuttaa tehokkaasti alitajuntaan ja auttaa anteeksiannossa.

Ole kärsivällinen ja jaksa jatkaa tunnetyötä. Se palkitaan ennen pitkää. Kärsivällisyys kasvaa, mitä enemmän tunnetyötä tekee.

Kiinnitä huomio opetukseen

Myöhemmin voit ymmärtää, että ihminen, jolle olit vihainen, onkin yksi suurimmista opettajistasi. Mitä hän opetti sinulle itsestäsi? Opettiko hän sinulle kenties itsesi rakastamista ja rajojen vetämistä? Entä kuinka paljon sisälläsi oli jo sellaisia vanhoja tunteita, joita tuo ihminen käytöksellään triggeröi? Toisin sanoen hän tarjosi sinulle mahdollisuuden parantua haavoistasi. Ole siitä kiitollinen.

Huomioi myös, kuinka paljon loukkaantumisesi johtuu siitä, että petyit vain omiin odotuksiisi.

Aina, kun pystymme näkemään tilanteiden taakse ja ymmärtämään, miksi mikäkin tapahtui, pääsemme eteenpäin. Joskus se on toki vaikeaa. Asiat tapahtuvat kuitenkin syystä. Olemme täällä oppimassa ja kokemassa. Jos uhriudumme ja jäämme vain tuijottamaan, mitä pahaa olemme kokeneet, jäämme paikallemme. Valitsetko sinä jumittaa paikallasi vai kasvaa ja kehittyä?

Vahvista itseäsi

Ulkomaailma peilaa meille takaisin sen, mitä kannamme sisällämme. Näin ollen, jos et arvosta itseäsi, vedät helpommin puoleesi ihmisiä, jotka eivät myöskään arvosta sinua. Ihmiset, jotka eivät arvosta muita, eivät arvosta myöskään itseään. Jos siis koet vetäväsi ilkeitä ihmisiä puoleesi, tarkista oletko itse liian kiltti ja ala vahvistaa itseäsi.

Suojele itseäsi sairastumiselta

Liian moni sairastuu viimeistään vanhana vähintään osasyynä se, että he kantavat mielessään ja kehossaan niin paljon vihaa. Jos terveytesi on sinulle tärkeä, anna anteeksi.

Tiedä, että kukaan ei ole tahallaan paha

Muista, että haavoittuneet ihmiset loukkaavat muita. Eikä tässä maailmassa kukaan säästy haavoitta. Kukaan ei ole tahallaan paha. Maailman pahuus on tiedostamattomuutta rakastavasta luonteestamme.

Tunteet ohjaavat toimintaamme, eikä kukaan pysty toimimaan paremmin, mikäli ei ole saanut itse tarpeeksi rakkautta tai parantanut rakkaudettomuuden jättämiä jälkiä itsessään.

Ole yhteydessä, jos sinusta tuntuu, että tarvitset apua anteeksiannossa.

“Kiitos isä, että teit minusta vahvan” – kirje isälle

Rakas isä. Toivon, että olisit vielä täällä. Toivon, että kohtalosi ei olisi ollut niin kova. Oli kuitenkin sinun aikasi jatkaa matkaa.

Kiitos isä, että puoleksi sinun ansiostasi saan olla täällä. Kiitos niistä monista hyvistä ja hyödyllisistä asioista, joita opetit minulle. Kiitos, että sain myös oppia sinun vaikeuksistasi, kuinka tärkeää on rakastaa itseään ja muita. Opin, kuinka tärkeää on kohdella muita ihmisiä hyvin. Opin, kuinka tärkeää on osata kääntyä sisäänpäin, ottaa vastuu omista teoistaan ja omista tunteistaan muiden syyttämisen sijaan. Opin kannattamaan oikeudenmukaisuutta. Opin, kuinka tärkeää on vaalia terveyttä ja ennaltaehkäistä sairauksia tekemällä sisäistä työtä ja noudattamalla hyviä elintapoja. Opin, että olemme itse oman elämämme seppiä.

Toivon, että olisit ollut joskus vastuullisempi vanhempi ja saanut oloni tuntumaan turvalliselta. Toivon, että olisit jättänyt juomisen ja räyhäämisen. Ymmärrän kuitenkin myös kasvuolojesi haasteet ja miten ne sinuun vaikuttivat. Ymmärrän, että teit parhaasi sillä, mitä olit itse saanut. Et olisi pystynyt parempaan parantamatta haavojasi. Toivon kuitenkin, että olisit uskaltanut ja kehdannut pyytää apua ennen kuin se oli liian myöhäistä.

Kiitos isä, että teit minusta vahvan, vaikka et aina käyttäytynytkään kuin se kaikkein rakastavin isä. Onneksi tiedän nykyään, että kaiken takana on rakkaus. Näin paljon rakkautta sinussa silloin, kun sisäiset demonisi eivät olleet vallalla. Kiitos niistä monista hauskoista ja rakkaudentäyteisistä hetkistä, jotka sain kanssasi viettää.

Kiitos sinun, että olen nyt monta vaikeatakin kokemusta rikkaampi. Niiden kokemusten avulla voin auttaa monenlaisten haasteiden kanssa kamppailevia ihmisiä. Kiitos, että olit yksi suurimmista opettajistani. Olen tarvinnut kokemukseni, jotta heräisin ja alkaisin tehdä valotyötä. Kiitos, että sait minut taistelemaan paremman maailman puolesta.

Olen onnellinen, että saan kohdata sinut taas jossain toisessa olomuodossa. Toivon sielullesi kaikkea parasta, missä ikinä kuljetkaan.

Rakkaudella,

Lotta

Yritämme kokea itsemme kokonaisiksi muiden avulla

Koemme usein muiden kanssa elämän huippuhetket. Toiset ihmiset ovat kuitenkin myös niitä, joiden edesottamusten seurauksena mielemme saa meidät traumatisoitumaan. Mikään ei siis todellisuudessa ole kenenkään toisen syy, vaan seurausta omista ajatuksistamme, sanoistamme ja teoistamme. Kohtaamme konflikteja elämässämme, jos olemme laittaneet liikkeelle rakkauden sijaan pelosta kumpuavia asioita. Ajaudumme sieluina konflikteihin elämästä toiseen niin kauan, kunnes opimme toimimaan ainoastaan rakkaudesta käsin. Palaamme kokemaaan ja oppimaan asioita tälle planeetalle, kunnes heräämme todelliseen luontoomme.

 

Mielemme on usein ohjelmoitu runsaalla määrällä negatiivisuutta. Se johtuu aiemmilta sukupolvilta siirtyneistä tunteista, vaikeiden elämänkokemustemme myötä syntyneestä taakasta sekä kulttuurillisista ehdollistumista. Sitä negatiivisemmin reagoimme ulkomaailmassa tapahtuviin asioihin, mitä enemmän mielemme sisältää tuota ulkopuolelta tullutta moskaa. Se vaikeuttaa muun muassa ihmissuhteitamme. Onneksi voimme tulla tietoisiksi ohjelmoinneistamme ja alkaa vapautttaa itseämme niistä.

 

Ohjelmointimme saavat aikaan sen, että koemme itsemme puutteellisiksi. Ainakin minä koen olevani puutteellinen, mikäli kuuntelen mieltäni. Yritämme paikata puutteitamme muiden avulla. Todellisuudessa emme tarvitse mitään ulkopuolelta täydentämään itseämme. Purkamalla ja muuntamalla tarpeetonta ja meihin alkuperäisesti kuulumatonta, lähestymme todellista itseämme, ja voimme alkaa nähdä asioita selkeämmin. Sen jälkeen meidän on myös huomattavasti helpompi olla yhteydessä muihin.

 

Nuorempana etsin rakkaudettomuuden haavoihini laastaria miehistä. Olin tiedostamattani riippuvainen heiltä kalastelemastani hyväksynnästä. Vuosia päätä seinään hakattuani ymmärsin, että kukaan toinen ei voi, eikä kenenkään tarvitse rakastaa minua ehjäksi. Vetovoiman laki saa aikaan sen, että rakkautta puoleensa vetääkseen on rakastettava ensin itseään.

Minä olin tiedostamattani hylännyt sisäisen lapseni nurkkaan. Kun aloin hoitaa tuota haavoittunutta osaa itsestäni, aloin kokea päivä päivältä enemmän hyväksyntää itseäni ja sitä myötä muita kohtaan. Jokainen ihminen kun on peili meistä itsestämme.

 

Riittämättömyys, arvottumuus, häpeä ja itseviha alkoivat hälvetä muiden negatiivisten tunteiden ohella. Muuttaakseni suhdetta itseeni ja muihin minun oli käännyttävä sisäänpäin ja lopetettava ulkoisen maailman muuntoyritykset. Minun täytyi hyväksyä, että kukaan ei tule koskaan olemaan sataprosenttisesti juuri sellainen kuin haluaisin.

 

Muun muassa regressioterapian avulla saan jatkuvasti vähennettyä mielen ohjelmointien otetta minusta ja muutettua sitä myötä koko elämäni laatua. Sen avulla saan myös oppia elämäni kannalta tärkeitä syy- ja seuraussuhteita. Kun sain uudelleen elää kaukaisia tapahtumia, pystyin helpommin hyväksymään, että koin rakkaudettomia kokemuksia lapsuudessa menneiden elämien tiedostamattomien tekojeni vuoksi.

 

Maailman pahuus onkin todellisuudessa vain tiedostamattomuutta rakastavasta luonnostamme. Kaikki minkä laitamme universumiin, tulee meille takaisin. Pelolla ja vihalla ei voi saada rakkautta. Kannattaa siis toimia aina sydämestä käsin ja käsitellä tunteet, jotka estävät niin tekemästä.

 

Jos käytämme valtaa väärin toisia kohtaan, kohtaamme itse haasteita. Haasteet voivat olla samanlaisia, joiden toisille aiheutumiseen meillä on osallisuutta tai jotakin muuta. Vaihdamme näennäisiä uhrin ja pahantekijän rooleja. Näin ollen emme ole ketään tuomitsemaan muita, sillä todennäköisesti olemme itse sieluina tehneet samat pahaksi luokittelemamme teot, ajatelleet muista rakkaudettomia ajatuksia ja sanoneet rakkaudettomia sanoja. Muita tuomitessamme tuomitsemmekin pohjimmiltaan vain itseämme, sillä muut ovat tosiaan peili meistä, ja me kaikki olemme pohjimmiltamme yhtä ja samaa tietoisuutta. Kuten Colin C. Tipping kirjoittaa kirjassaan Ehdoton anteeksianto; ”tanssimme täällä yhdessä paranemisen tanssia”.