fbpx
Ehjäksi | Kuka lohduttaisi sisäistä lastasi?
22040
post-template-default,single,single-post,postid-22040,single-format-standard,qode-social-login-1.0,qode-restaurant-1.0,ajax_fade,page_not_loaded,,select-theme-ver-4.4.1,wpb-js-composer js-comp-ver-5.5.4,vc_responsive

Kuka lohduttaisi sisäistä lastasi?

Vaikka olisimme ikämme puolesta aikuisia ja näyttäisimme fyysisesti siltä, olemme kuitenkin sisältä usein hyvin keskenkasvuisia. Meissä kaikissa asuu sisäinen lapsi, jota meidän ei tulisi unohtaa, jos haluamme voida hyvin.

Keskenkasvuisuutemme ilmenee monin tavoin: saatamme esimerkiksi loukkaantua helposti muiden sanomista ja tekemisistä, kun reagoimme niihin sisäisen lapsen rakkaudettomuuden haavojen kautta. Meistä voi esimerkiksi olla vaikea luottaa itseemme, muihin ihmisiin ja siihen, että elämä kantaa. Saatamme kokea itsemme eri tilanteissa muun muassa epävarmoiksi, pelokkaiksi, riittämättömäksi, hylätyiksi, vihaisiksi ja hävetä. Meillä on monenlaisia vääriä uskomuksia itsestämme ja elämästä. Reagoimme elämän tapahtumiin sisäisen lapsen kautta, sillä mielemme on ohjelmoitu ulkopuolelta jo 67-vuotiaaksi mennessä. Nuo ohjelmoinnit vaikuttavat koko ajan kaikkeen elämässämme. Myös kohdussa viettämämme aika on vaikuttanut meihin. Reagointi vähenee ja poistuu pikkuhiljaa sitä mukaan, kun saamme sisäistä lastamme parannettua.

Mikäli emme ymmärrä alkaa hoivata lasta ajoissa, saattaa se johtaa psyykkiseen ja/tai fyysiseen sairastumiseen tai vammauttamiseen, kuten itselläni kävi. Elämä tarjoilee meille mahdolllisuuksia parantua haavoistamme eri tilanteiden ja ihmisten avulla. Jos emme kuitenkaan kuule ajoissa sisäisen lapsen itkua, voi lopulta käydä jotain peruuttamatonta. Elämä saattaa vaikka päättyä ennen aikojaan jonkun sairauden myötä.

Sairauksien lisäksi myös riippuvuudet ovat sisäisen lapsen keinoja kertoa, että hän tarvitsee rakkautta ja huolenpitoa. Riippuvaisena emme ole yhteydessä häneen, emmekä voi olla silloin syvästi yhteydessä keneenkään muuhunkaan.

Jokainen hyötyy sisäisen lapsen hoitamisesta, sillä jokainen on kokenut lapsuudessaan edes pieniä traumoja. Traumalla tarkoitan tilannetta, jossa ei ole ollut rakkautta. Rakkaudenosoitusten uupuminenkin aiheuttaa lapselle luonnollisesti rakkaudettomuutta. He, joilla on ollut paljon turbulenssia elämässään lapsena, kohtaavat sitä haavojensa vuoksi helpommin myös vanhempana.

Sen sijaan, että annamme sisäisen lapsen elää unohduksissa, voimme miettiä, miten rakastava isä tai äiti hänestä huolehtisi. Meillä on mahdollisuus toimia niin itse itseämme kohtaan huolimatta siitä, miten vanhempamme ovat toimineet meitä kohtaan. Omilta vanhemmiltaan kun tuskin saa myöhemminkään sitä, mitä olisi kaivannut enemmän nuorempana. He eivät pysty antamaan sitä, jolleivat ole parantaneet omaa sisäistä lastaan.

Kun aloin hoitaa pientä itseäni, en kokenut pystyväni löytämään itsestäni sellaista rakastavaa äitiä, jota tämä keskenkasvuinen osa olisi kaivannut. Koin kuitenkin huomattavasti helpommaksi rakastaa mielikuvaa itsestäni lapsena kuin aikuista itseäni, jota pidin lapsen haavojen vuoksi kovin viallisena.

Pikkuhiljaa aloin huomata, milloin sisäinen lapseni otti minussa vallan. Opin, miten minun tuli niissä tilanteissa tukea häntä vastuullisena aikuisena. Ymmärsin, että ei pidä päästää lasta tekemään yksin asioita, joita hän ei osaa. Aloin löytää henkisten harjoitusten ja niistä seuranneen sisäisen puheen muutoksen myötä itsestäni tarvitsemaani äitiä. Meissä jokaisessa asuu sisäisen lapsen lisäksi myös sisäinen nainen ja mies, jotka ovat saaneet paljon vaikuttimia omilta vanhemmiltamme ja kasvattajiltamme. Olen kirjoittanut sisäisestä miehestä ja naisesta blogipostauksen.

Päädymme helposti hakemaan lapsena vaille jäätyä rakkautta romanttisista suhteistamme ja ehkä myös omilta lapsiltamme. Kohtaamme silloin helposti haasteita, sillä eihän lapsen kuulu toimia vanhempana vanhemmalleen. Jos taas laittaa kaksi hyvin rikkinäistä ihmistä (rakkautta vaille jäänyttä lasta) yhteen, siitäkin syntyy haasteita.

Emme voi aikuisina vierittää vastuuta keskenkasvuisuudestamme muiden harteille. Eheydymme toki myös ulkopuolelta saadun rakkauden ja hyväksynnän avulla. Emme voi kuitenkaan olettaa, että saisimme sellaista aina ja tarpeeksi sieltä, mistä yritämme sitä saada. Jos emme pärjää omin ja lähipiirin voimin, voimme pyytää lapsen hoitoon ulkopuolista apua.

Sisäinen lapsi edustaa meissä myös muun muassa iloa ja leikkisyyttä. Kun katsoo korkeassa tietoisuudessa eläviä ihmisiä, kuten vaikkapa Dalai Lamaa, huomaa, kuinka heillä on edelleen lapsenmielisyys tallella. Tekemällä sisäistä työtä voimme palauttaa lapsen rakkauden, leikkisyyden, ilon, läsnäolon ja luottamuksen elämään.

Minulla on tarjolla yksilötyöskentelynä Eheytä sisäistä lastasi -valmennus-hoitopaketti sekä energiahoitoa ja regressioterapiaa lapsuuden haavojen parantamista varten. Regressioterapian avulla voi palata alitajuisesti vanhoihin tapahtumiin niiden selvittämiseksi tunne-, ajatus- ja fyysisellä tasolla. Sisäinen lapseni on kokenut energiahoidosta ja regressioterapiasta kaikista eniten hyötyä kasvamisessa ja eheytymisessä.

No Comments

Sorry, the comment form is closed at this time.