fbpx
Ehjäksi | Henkisyys
171
archive,category,category-henkisyys,category-171,theme-stockholm,qode-social-login-1.0,qode-restaurant-1.0,woocommerce-no-js,ajax_fade,page_not_loaded,,select-theme-ver-4.4.1,wpb-js-composer js-comp-ver-5.5.4,vc_responsive

Matka näkymättömästä lapsesta näkyväksi aikuiseksi – mikä auttaa parantamaan alkoholismikodin jättämiä jälkiä?

Kerromme tässä artikkelissa, mikä meitä on auttanut eheyttämään alkoholismikodista saatuja haavoja ja miltä elämämme tuntuu ja näytää nyt. Tekstissä kulkevat rinta rinnan Näkyväksi-retriittien perustajien Ramanda Anderssonin ja Lotta Kvistin kokemukset.

Viime artikkelissa kirjoitimme siitä, miltä alkoholismikodissa on tuntunut kasvaa ja miten se näkyy meissä tämä päivänä. Lue artikkeli tästä.

Alkoholismikodin jättämät jäljet eivät juurikaan häirinneet meitä tietoisesti nuoruudessamme, kunnes Lotta sairastui 18–vuotiaana syömishäiriöön ja hiukan myöhemmin masennukseen. Ramandakin sairastui 18–vuotiaana kilpaurheilun loputtua masennukseen ja oireili ihonsa kautta, kyvyttömyytenä syödä, sai vatsakramppeja, eikä jaksanut tehdä mitään. Lotan kahden vuoden psykoterapia ei tuottanut tulosta niin alkoholismin jättämien haavojen parantamiseen kuin syömishäiriöönkään, sillä siellä ei puhuttu varhaislapsuudesta mitään. Hän jätti asiat sillä erää paremmin käsittelemättä ja jatkoi syömishäiriöoireilua.

Ramandan eheytyminen alkoi psykoterapialla, jossa hän kävi aktiivisesti kolme vuotta. Siellä hän paneutui arjen onnistumiseen ja elämän valitsemiseen. Terapia herätti Ramandassa ikuisen kiitollisuuden ja ison kiinnostuksen ihmisen ymmärtämistä kohtaan. Terapeutti laittoi Ramandan lyömään kättä päälle sanoen, että ”et tapa itseäsi ennen seuraavaa tapaamista”. Nyt Ramanda on tästä kättelystä erittäin kiitollinen, sillä nykyään hänen elämänsä on monesti yhtä iloa ja juhlaa.

Lotta tajusi vasta 27–vuotiaana tuki- ja liikuntaelinvaivojensa ja masennuksen myötä, että nyt todella on haettava apua tai muuten elämä heittää tielle vielä jotakin vakavampaa. Siitä alkoi hänen tiensä kohti todellista eheytymistä. Hän paransi lähes kokonaan itse itsensä masennuksesta energiahoidon avulla, mikä sai hänet itsensä opiskelemaan energiahoitajaksi ja regressioterapeutiksi. Ramandan eheytymisen matka on ollut askel kerrallaan etenemistä sydäntä kuunnellen. Terapiassa lapsuutta ei koskaan avattu, sillä Ramanda ei ollut siihen valmis, eikä terapia tuntunut hänestä siihen oikealta keinolta. Lapsuuden pohjatraumat tulivat molemmilla kunnolla tietoisuuteen ja käsittelyyn suurin piirtein saman ikäisenä, kun keho ja psyyke sen kestivät.

Eheytymisen tiemme on kulkenut läpi monien hoitomuotojen. Haluammekin kannustaa sinuakin löytämään itsellesi kulloinkin sopivan apukeinon. Autamme asiakkaitamme tunnistamaan sen, mitä he milloinkin tarvitsevat. Meidän polulla auttaneita keinoja ovat terapian, energiahoidon ja regressioterapian lisäksi selvänäkijät, perhekonstellaatio, ratkaisukeskeinen valmennus, syvähengitys, hahmoterapia, jooga, tanssi, meditointi ja luonnossa ajan viettäminen.

Elämämme on keventynyt edellä mainittujen keinojen avulla huomattavasti ja suosittelemme niitä muillekin. Tärkeintä on ymmärtää, että kipuja ei tarvitse kantaa mukanaan, ja kannattaa rohkeasti vaihtaa metodia, jos joku juttu ei tunnu hyvältä. Ei kannata kuitenkaan antaa heti periksi, sillä tunteille antautumisen harjoittelu voi viedä aikansa.

Olemme kaivaneet itsestämme esille paljon rakkautta ja vaihtaneet pelokkaan ja vakavan elämän monin kerroin iloisempaan. Nykyään osaamme vain olla ja nauttia elämästä. Osaamme vetää rajamme paljon paremmin töissä ja ihmissuhteissa. Emme suorita elämää, vaan annamme elämän elää meidän kauttamme. Tiedämme, mitä haluamme. Toteutamme elämäntehtäväämme. Olemme uskaltaneet seurata sydäntämme sinne, minne se on meitä milloinkin vienyt. Terveytemme on paljon paremmalla tolalla kuin ennen, ja elämässämme on paljon ihmisiä, jotka lisäävät rakkautta siihen.Olemme antaneet vanhemmille anteeksi roppakaupalla laiminlyöntiä ja kaltoinkohtelua ja perhesuhteemme ovat nyt paremmat kuin koskaan. Olemme oppineet matkalla valtavasti itsestämme ja elämästä; siitä, miksi asiat tapahtuvat ja mistä tässä elämässä oikein pohjimmiltaan on kyse.

Toki paraneminen on prosessi, joka ei usein tapahdu hetkessä. Mekin olemme työstäneet itseämme monia vuosia ja prosessi jatkuu. Kehotammekin kärsivällisyyteen ja armollisuuteen itseäsi kohtaan, jos kipuilet sen kanssa, miten lapsuudessa koettu alkoholismi sinuun vaikuttaa. Syvemmältä olemukseltasi olet jo täydellinen ja sinussa on kaikki tarvittava sisällä. Se täytyy vain kaivaa sen päälle kertyneen mielen kuonan alta ja lopettaa uskomasta negatiivisia tarinoita, joita oma mieli itsestäsi ja elämästä sinulle syöttää. Sinulla on vapaus valita ja kyky tehdä muutos. Tee muutos itsellesi, uskalla uskoa parempaan ja antaudu eheytymisen matkalle kanssamme. Tehdään yhdessä elämästä iloinen ja rakkauden matka, jossa varjo ja valo saavat molemmat olla olemassa, mutta jossa mennään kuitenkin kohti valoa.

Haluamme tarjota sinulle keinoja, joilla voit auttaa itseäsi. Olemme molemmat opiskelleet LCF life coacheiksi®. Haavamme ovat avanneet meille aivan uudenlaisen polun, maailmankuvan, myötätunnon ja halun auttaa muita. Halun ja kyvykkyyden kääntää omat näennäiset heikkoudet vahvuuksiksi. Sinä voit tehdä saman.

Perustimme alkoholistien aikuisille lapsille suunnatut Näkyväksi-retriitit, kun tajusimme, kuinka suuri ongelma alkoholismi ja siitä läheisille aiheutuva läheisriippuvuus on Suomessa. Koimme, että muun muassa tästä syystä me retriittien perustajat ylipäätään tapasimme. Haluamme omien kokemustemme myötä tarjota sinulle aivan uudenlaisen tavan löytää rakkautta, läsnäoloa ja mielenrauhaa elämääsi.

Tammikuun retriitillä hyödynnämme monia meillekin tuttuja ja ohjaajien ammatikseen käyttämiä eheytymisvaihtoehtoja, kuten energiahoitoa, valmennusta, tanssia ja joogaa. Opetamme joitain arvokkaita tekniikoita, joiden avulla työstämistä voi jatkaa yksin kotona ja jaamme tarkemmin myös kaikki parannuskeinomme, joita olemme itse hyödyntäneet. Retriitillä pääset selkeyttämään omaa suuntaasi ja tarvetta jatkoa varten.

Kuuntele Suplasta jakso läheisriippuvuudesta ja ihmissuhteista. Jakso resonoi sinulle todennäköisesti, jos olet viettänyt traumaattisen lapsuuden, vaikka et olisikaan alkoholistin lapsi. Otahan myös seurantaan Näkyväksi-retriittien Instagram-tili.

Onnea ja menestystä eheytymisen polullasi. Jokaisen tekemä varjotyö on todella merkittävää itselleen ja ympäristölleen.

Saat haluamasi poistamalla esteet mielestäsi

Luomme todellisuutemme ajatuksillamme – halusimme tai emme – joko tietoisesti tai tiedostamattomasti. Ajatuksia on noin 65 000 päivässä ja suuri osa niistä on alitajuisia. Jos haluat luoda sinulle mieluisia asioita, eikä se tunnu onnistuvan, on ensiarvoisen tärkeää tulla tietoiseksi mielensä sisällöstä ja muokata sitä siihen suuntaan, että se alkaa toimia hyväksesi – ei sinua vastaan.

Haluamalla asioita olemme puutteen eli pelon energiassa. Pelkkä haluaminen ei auta meitä luomaan haluamaamme. Voimme elää vain joko rakkaudesta tai pelosta, runsaudesta tai puutteesta käsin. Uskoa, että meillä on tai meillä ei ole. Sitä, mihin uskomme, vahvistuu ja tilaamme maailmalta lisää sellaista todellisuutta. Vedämme puoleemme sitä, mitä kulloinkin värähtelemme. Ihan kaikki on energiaa ja värähtelyä.

Pelko ja muut negatiiviset tunteet ovat matalavärähteistä energiaa. Jos sinussa on paljon tällaisia energioita, mieluisan elämän luominen on haastavaa.

Niin sanotuissa henkisissä ja tietoisissa piireissä puhutaan paljon manifestoimisesta, jolla tarkoitetaan ajatusten tietoista ilmentämistä fyysiseen todellisuuteen; luomista. Kerron teille oman kokemukseni siitä, miten saada luomisprosessi rullaamaan.

Näin moni opettaa manifestaamista

Youtube on täynnä videoita, joissa opetetaan muun muassa affirmoimaan, visualisoimaan ja kirjoittamaan, mitä haluat saadaksesi sen. Siellä opetetaan muun muassa kahden lasin tekniikkaa ja manifestaamista nukkuessa. Opetetaan, että käyttäydy aina kuin toiveesi olisi jo toteutunut. Ei ole kuin tämä hetki; siksi on tärkeää tuntea saavuttaneensa haluamansa jo nyt.

On tärkeää luottaa, että mielessä luodut asiat ilmaantuvat aikanaan, vaikka siinä kestäisikin ja ottaa konkreettisia askeleita kohti unelmien toteutumista.

Riittävätkö affirmoiminen, visualisoiminen ja kirjoittaminen?

Nämä ovat oikeita ja mitä todennäköisemmin toimivia neuvoja (lasitekniikkaa en ole kokeillut). Käytän itsekin affirmaatioita, visualisointeja ja kirjoittamista. Mieli toimii kuvina, joten asioiden näkeminen on manifestaamisessa tärkeää. Olen kuitenkin sortunut viime vuosina ajattelemaan monesti puutteesta käsin, kun en ole nähnyt manifestaatioitani vielä fyysisessä todellisuudessa. Olen tuntenut epäuskoa asioiden ilmaantumisesta. Näin ollen olen tahtomattani kumonnut mielelläni sen, mitä olen ensin niin kovasti yrittänyt luoda. Enkä sano, että yksi negatiivinen ajatus voisi vesittää kaiken. Jos alitajunnassa piilee kuitenkin voittopuolisesti estäviä tekijöitä, estävät ne tietoisen mielen luomisyritykset.

Joskus pelkkä tosissaan ajateltu ajatus voi saada aikaan sen, että asiat alkavat rullata niin, että saat haluamasi. Saamme kaiken, minkä saamiseksi meissä ei ole esteitä; minkä kanssa värähtelymme mätsää. Valaistunut ihminen manifestaa vaivattomasti, koska hän värähtelee hyvin korkeaa energiaa ja on poistanut esteet itsestään. Valtaosa ihmisistä ei kuitenkaan ole valaistuneita ja näin ollen meiltä muilta löytyy enemmän tai vähemmän esteitä. Saatamme tarvita muiden ihmisten apua mielen solmujen avaamiseen ja manifestaatioiden loppuun saattamiseen.

En koe, että pelkkä tietoinen ajattelu, visualisoiminen ja kirjoittaminen riittäisi ainakaan minulle isompien asioiden aikaansaamiseen. Minussa on ollut sen verran esteitä (matalia värähtelyjä), jotka ovat saaneet aikaan sen, että fyysisen terveyden takaisin saaminen, täydessä rakkaudessa ja runsaudessa eläminen ei ole onnistunut. Mieli onkin sen verran epästabiili kaveri, että jollei sitä ole yhtään koulinut, näiden asioiden saavuttaminen on monelle hankalaa. Oikeita asioita tekemällä ne ovat kuitenkin täysin saavutettavissa olevia asioita. Toiset eivät ole toki alun perinkään saaneet sellaisia alitajuisia ohjelmointeja, että ohjelmoinnit estäsivät heitä manifestaamasta haluamansa.

Värähtelyä nostamalla tuloksia

Olen huomannut, että elämänsä tietoisessa luomisessa on äärimmäisen tärkeää uskoa olevansa eri asioiden arvoinen. Muuten ne eivät toteudu. Syyt arvottomuuden tunteille taas löytyvät lapsuudesta. Lapsuuden tapahtumien vaikuttimia saattaa joutua perkaamaan mielestään vuosia ennen kuin isommat asiat alkavat ilmentyä fyysisyyteen. Suosittelen sellaista perkaamista, kuten regressioterapia, jonka avulla alitajunnassa piilevät tunteet saa oikeasti lopullisesti pois. Vertailun vuoksi en itse ainakaan koe, että esimerkiksi psykoterapialla pääsisi lähellekään samaan.

Käytän regressioterapian lisäksi energihoitotekniikoita ja satunnaisesti muita vastaavanlaisia metodeja, jotka oikeasti poistavat unelmieni toteutumisen estävät uskomukset ja nostavat tehokkaasti värähtelyä. Teen parhaillaan töitä esimerkiksi rakkauden vastaanottamisen pelon kanssa. Kun olen pyyhkinyt sen lopullisesti pois järjestelmästäni, ei tarvitse enää huolehtia, että minulla olisi negatiivisia tiedostamattomia ajatuksia, jotka estäisivät tulokseni.

Ulkomaailma muuttuu sisäisen maailman vanavedessä

Energiaparannustekniikat ovat valtavan arvokas apu sisäiseen muutostyöhon. Niiden (ainakin hyvien sellaisten) säännöllinen käyttäminen muuntaa niin ihmisen sisäisen kuin ulkoisen maailman. Ulkoinen maailmasi muuttuu sitä myötä, mitä korkeampaa energiaa värähtelet eli mitä paremmin olet purkanut negatiiviset ohjelmointisi ja tranformoinut energiasi alkuperäiseen tilaansa rakkaudeksi. Silloin maailma toimittaa sinulle ilomielin runsauttaan.

Luotan tietoista luomisprosessia vielä enemmän siihen, että korkein itseni osaa manifesteta paljon paremmin kuin tietoinen mieleni. Vähintään moni asia on ennalta määrätty, ja meitä johdatetaan niitä kohti. Miksi siis stressata. Asioiden tapahtumista ei kuitenkaan auta se, että luomme mielessämme vastustusta eli esimerkiksi epätoivoisesti haluamme jotakin. Ennemmin harjoittelen antaumista; uskon siihen, että ulkomaailma auttaa minua, sillä se on luonteeltaan avulias.

Millaisia ovat mielesi esteet?

Joillekin rukous voi tuntua oikealta tavalta manifestata. Rukoilit sitten Jumalaa, luojaa, universumia, alkulähdettä, henkeä, energiaa tai mitä vaan; sillä ei ole väliä. Ihmiset käyttävät samasta asiasta eri nimiä. Tiedä rukoillessasi, että olet itse oman elämäsi luoja, eikä Jumala – tai miksi sitä kutsutkaan – ole sinusta ulkopuolinen asia.

Tiedä, myös että saadaksesi haluamasi sinun on hyvä pystyä haluamaan samoja asioita myös muille. Mitä enemmän haluat auttaa muita saamalla jotakin ja tuottaa arvoa heille sen avulla, sen parempi.

Paras affirmaatio on, että sinulla on jo kaikki tarvitsemasi ja haluamasi. Voitko uskoa sen?

Luotko elämääsi tietoisesti? Millaisia ovat mielesi esteet? Uskotko olevasi hyvän arvoinen? Mikä seisoo sinun ja unelmiesi tiellä?

Jos tuntuu, että mieluinen manifestointi ei onnistu tai haluat terästää, mitä haluat ja miten saat sen, tervetuloa energiahoitoon, regressioterapiaan ja valmennukseen. Energiahoitoa ja regressiota käytetään negatiivisten ohjelmointien muuntamiseen ja purkamiseen ja valmennuksen avulla suunnataan katse kohti tulevaa. Eheytä sisäistä lastasi -valmennukseen voi yhdistää niin valmennusta kuin molempia hoitomuotojakin. Yksittäisen valmennustunnin sisältö määräytyy sinun tarpeesi mukaan.

Varjosi kohtaamalla kasvatat kykyäsi rakastaa

Jokaisella ihmisellä on varjopuoli. Se edustaa sitä alitajuista osaa itsestämme, josta emme ole tietoisia. Psykiatri ja analyyttisen psykologian perustaja Carl Jung käytti varjo-käsitettä kuvaamaan juuri näitä piilossa olevia persoonallisuuden osia. Usein varjo pitää sisällää asioita, joita emme halua nähdä, sillä miellämme nuo asiat negatiivisiksi.

Kannamme tälläisia ei-rakkaudesta kumpuavia asioita eri mittasuhteissa sisällemme. Haluaisimme mieluummin nähdä itsemme vain hyvässä valossa, sillä omien huonojen puoliensa kohtaaminen pelottaa ja hävettää. Saatamme jopa osoitella muita sormella ja vihata heidän huonoja puoliaan haluamatta myöntää, että ne ovatkin vain peili meistä. Loppujen lopuksi mikään ei ole automaattisesti hyvää tai pahaa, vaan me itse annamme asioille merkitykset.

Piilossa olevat puolemme voivat kuitenkin sisältää positiivisiakin asioita, joita esimerkiksi huonosta itsetunnosta kärsivä ihminen ei osaa nähdä itsesssään. Hän ei saata nähdä olevansa vaikkapa äärimmäisen fiksu ja kyvykäs. Hänen – kuten kaikkien muidenkin – varjo on alkanut syntyä lapsuudessa, kun emme ole tulleet nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin olemme.

Meissä jokaisessa asuu sisäinen lapsi, nainen ja mies. Kaikki nämä osat ovat alkaneet kehittyä lapsuudessa sen perusteella, millaista kohtelua olemme vanhemmiltamme tai kasvattajiltamme saaneet sekä millaista kanssakäymistä olemme nähneet äitimme ja isämme välillä. Jos biologiset vanhempamme eivät ole kasvattaneet meitä, olemme saattaneet ottaa naisen ja miehen mallin kummeista, isovanhemmista tai jostakusta muusta. Jos oma äiti tai isä ei ole ollut lapsuudessa elämässämme, koemme todennäköisesti jonkinlaista etäisyyttä näihin sisäisiin osiimme. Silloin myös sisäisen lapsi kokee vanhempiinsa yhteyden puutetta.

Meissä kaikissa on eri mittasuhteissa esimerkiksi vihaa, ehkä katkeruutta. Ulospäin kiltiltäkin vaikuttava ihminen voi kantaa sisällään paljon vihaa, jota ei osaa ilmaista, koska ei lapsena saanut tehdä niin.

Saatamme olla kateellisia, jos uskomme, ette emme riitä tai meille riitä. Ehkä koemme itsemme joissain tilanteissa ylimielisiksi, mukamas paremmiksi kuin muut. Todellisuudessa koemme silloin rakkauden puutetta sisimmässämme. Ehkä uhriudumme, jos koemme kohdanneemme vääryyttä. Silloin emme osaa ottaa vastuuta itsestämme ja tunteistamme. Saatamme käyttäytyä itsekkäästi. Taas taustalla piilee jonkinlainen rakkauden puute. Ei kenelläkään muuten olisi tarvetta olla itsekäs. Terve itsekkyys on mielestäni toki vain hyvä juttu.

Saatamme puhua pahaa muista ja valittaa asioista. Saatamme olla sodassa itseämme vastaan. Kannamme kaikenlaisia elämänkokemuksistamme kertyneitä tunteita sisällemme. Paljon niistä on piilossa pinnan allan tiedostamattomassa mielessä.

Koimme ehkä lapsuudessa, että tietyt osat itsestämme täytyi piilottaa, kun niitä ei haluttu ja osattu ottaa vastaan. Siitä syntyi muun muassa riittämättömyyden ja arvottomuuden tunnetta sekä vihaa. Ne taas vaikuttavat alitajunnasta siihen, miten kohtelemme itseämme ja muita ihmisiä. Varjomme piilottaminen ei siis ainakaan auta meitä elämään tietoisempaa, onnellisempaa ja vapaampaa elämää.

Niin kauan kuin olemme tiedostamatta jotain, emme voi myöskään parantaa sitä. Asiat eivät parane sillä, että kiellämme ne, yritämme järkeistää tunteita ja annamme niiden pysyä piilotajunnassa.

Samalla kun tulemme tietoisiksi sisäisen lapsemme, miehemme ja naisemme tunteista ja käytösmalleista ja parannamme niitä, integroimme varjomme osaksi itseämme. Varjo täytyy nimenomaan integroida osaksi itseään – ei taistella sitä vastaan. Vain rakkaus ja myötätunto voivat pienentää ja muuntaa varjoa.

Olemme kaikki tällä pallolla hyväksymässä itsemme ja varjoamme, jotta valomme voisi loistaa kirkkaana. Me kun pohjimmiltamme olemme valoa.

Olen itse tutustunut ja onnistunut parantamaan noita kolmea sisäistä aspektiani; lasta, naista ja miestä. Eritoten lapsen ja miehen parantaminen on pienentänyt huonoksi mieltämiäni puolia. Tällä hetkellä varjotyöni on omaan voimaan nousemista eli kohdallani omien hyvien puolieni oppimaan näkemistä. Se tapahtuu eritoten sisäistä lasta hoivaamalla ja feminiiniseen voimaani nousemalla.

Enää en kiellä mitään puolta tai minkäänlaisia tunteita itseältäni. Jos tietoisuuteeni nousee jotain ei-rakkaudesta kumpuavaaa, en paina sitä alas, vaan otan sen vastaan. Tunteet paranevat, kun ne tunnetaan uudelleen.

En ole ihmismuodossani täydellinen, eikä ole kukaan muukaan. Ei tarvitsekaan olla. Olemme täällä kasvamassa ja kehittymässä. Täydellisyyden tavoittelu kumpuaa rakkauden puutteesta. Sen saa loppumaan, kun poistaa lapsuudesta lähtien syntyneet esteet itsensä rakastamisen tieltä ja alkaa sitä myötä tuntemaan, että riittää sellaisena kuin on.

Jos haluat tulla tietoisemmaksi itsestäsi ja muuntaa rakkaudeksi itsestäsi niitä osia, jotka eivät vielä ole rakkaudessa – toisin sanoen tehdä varjotyötä, ole rohkeasti yhteydessä. Parhaat tarjoamani palvelut tähän tarkoitukseen ovat regressioterapia ja energiahoito yhdessä. Tarjoan myös sisäisen lapsen hoitovalmennusta, johon molempia voi sisällyttää.

Mitä onnellisuus on?

Suomen julistaminen taas maailman onnellisimmaksi maaksi innoitti minut kirjoittamaan onnellisuudesta. Mitä se oikein on?

Ensinnäkin nämä tutkimukset ovat mielestäni harjaanjohtavasti nimetty. Suomalaiset eivät hyvin todennäköisesti ole onnellisimpia maailmassa, jos asiaa peilataan vaikkapa mielenterveysongelmien määrään. Suomalaiset ovat kuuluja myös juomistottumuksistaan ja itsemurhatilastoistaan. Ainakin muutaman vuoden vanhan tutkimuksen vuoksi Suomea tituleerattiin myös turvattomimmaksi maaksi naisille, sillä heihin kohdistui toiseksi eniten perheväkivaltaa EU:ssa.

Suomeen syntyessään saa mielensä ohjelmoitua tavalla, joka sisältää häpeää ja muuta synkkyyttä. Moni muu kansa on näyttänyt säästyvän tällaisilta ohjelmoinneilta. Toki heillä on sitten omat ohjelmointinsa. Ääriesimerkkejä näistä ohjelmoinneista ovat ääripäitä edustavat uskonnolliset näkemykset. Maailma aivopesee meitä eri tavoin riippuen muun muassa siitä, mihin kulttuuriin synnymme.

Suomalaisten synkkyyteen selitys löytyy ainakin sodista ja niiden poikimista ylisukupolvisista traumoista. Monesti syytetään myös pimeyttä ja ilmastoa. Aurinko voi kuitenkin paistaa jokaisen sisältä, vaikka ulkona olisikin pimeää ja räntää sataisi suoraan silmiin.

Onnellisuus on suhtautumistapa elämään. Se, että elät rakkauden, ilon, rauhan, kiitollisuuden ja muista positiivisista tietoisuuden tiloista käsin, tekee onnelliseksi – eivät itsestä ulkopuoliset ja materialistiset asiat. Raha ja tietyt vapaudet ovat välineitä, joiden avulla voimme rakentaa todellista onnellisuutta.

Muistan ihmetelleeni brasilialaisessa ja venezuelalaisessa slummissa vuonna 2011, kuinka onnellisilta ihmiset vaikuttivat, vaikka heillä ei ollut ulkopuolisen silmin juuri mitään. Tunsin hetken syyllisyyttä ja jopa kateutta siitä, että minä, jolla oli monet asiat varmasti paremmin kuin heillä, en loistanut tuollaista iloa ja positiivista elämänasennetta.

Se olikin sitä aikaa, kun en ollut käsitellyt tippaakaan traumojani, ja etsin onnea vain ulkopuolelta. Kun aloin energiaparantaa itseäni ja meditoida, sain kokea, kuinka huikeita tietoisuuden tiloja ihminen voi löytää itsestään ilman, että ulkomaailman puitteet ovat mitenkään erityiset. Toki tällaisen uutisen yhteydessä on hyvä mainita, että tehdäkseen sisäistä työtä tarvitsee ihminen riittävästi ulkoisen maailman turvallisuutta, jota meillä täällä Suomessa onneksi on.

Minulle onnellisuutta on, että minulla on mielenrauha, mahdollisemman paljon rakkautta elämässä; hyvä suhde eritoten itseen ja läheisiin, että olen terve, että saa tehdä mahdollisemman vapaasti sitä, mikä saa sydämeni laulamaan ja tuottaa näin muille ihmisille arvoa. Onnellisuutta on kokea merkityksellisyyttä elämässään. On ollut myös helpottava oivaltaa, että elämässä ei ehkä tarvitsekaan olla tarkoitusta. Todellisen luontonsa etsiminen, siihen herääminen ja sitä myötä rakkauden määrän maapallolla lisääminen riittää ainakin minulle elämän tarkoitukseksi.

Minut tekee iloiseksi tieto siitä, että entistä useampi Suomessa ja tällä pallolla etsii tuota todellista luontoaan ja auraa sisäisestä maailmastaan kaikkea sitä, mikä seisoo oman onnellisuuden tiellä.

Kun entistä useampi ihminen kääntyy etsimään onnea sisältään, kasvaa kollektiivinen onnellisuus ja vapaus, ja kaikenlaiset ongelmat maailmankin tasolla alkavat vähetä. Maailma voi siten tarjota runsauttaan entistä useammalle. Vanhat ihmiskuntaa ja planeettaa riistävät valtarakenteet sortuvat. Ihminen tajuaa olevansa voimakas luoja, joka luo omilla ajatuksillaan ja teoillaan elämäänsä ja on näin todellakin oman onnensa seppä. Ihminen alkaa parhaimmillaan elämään siitä tietoisuudesta käsin, että hän ei olekaan erillinen muista, vaan yhtä kaiken kanssa.

Kuka lohduttaisi sisäistä lastasi?

Vaikka olisimme ikämme puolesta aikuisia ja näyttäisimme fyysisesti siltä, olemme kuitenkin sisältä usein hyvin keskenkasvuisia. Meissä kaikissa asuu sisäinen lapsi, jota meidän ei tulisi unohtaa, jos haluamme voida hyvin.

Keskenkasvuisuutemme ilmenee monin tavoin: saatamme esimerkiksi loukkaantua helposti muiden sanomista ja tekemisistä, kun reagoimme niihin sisäisen lapsen rakkaudettomuuden haavojen kautta. Meistä voi esimerkiksi olla vaikea luottaa itseemme, muihin ihmisiin ja siihen, että elämä kantaa. Saatamme kokea itsemme eri tilanteissa muun muassa epävarmoiksi, pelokkaiksi, riittämättömäksi, hylätyiksi, vihaisiksi ja hävetä. Meillä on monenlaisia vääriä uskomuksia itsestämme ja elämästä. Reagoimme elämän tapahtumiin sisäisen lapsen kautta, sillä mielemme on ohjelmoitu ulkopuolelta jo 67-vuotiaaksi mennessä. Nuo ohjelmoinnit vaikuttavat koko ajan kaikkeen elämässämme. Myös kohdussa viettämämme aika on vaikuttanut meihin. Reagointi vähenee ja poistuu pikkuhiljaa sitä mukaan, kun saamme sisäistä lastamme parannettua.

Mikäli emme ymmärrä alkaa hoivata lasta ajoissa, saattaa se johtaa psyykkiseen ja/tai fyysiseen sairastumiseen tai vammauttamiseen, kuten itselläni kävi. Elämä tarjoilee meille mahdolllisuuksia parantua haavoistamme eri tilanteiden ja ihmisten avulla. Jos emme kuitenkaan kuule ajoissa sisäisen lapsen itkua, voi lopulta käydä jotain peruuttamatonta. Elämä saattaa vaikka päättyä ennen aikojaan jonkun sairauden myötä.

Sairauksien lisäksi myös riippuvuudet ovat sisäisen lapsen keinoja kertoa, että hän tarvitsee rakkautta ja huolenpitoa. Riippuvaisena emme ole yhteydessä häneen, emmekä voi olla silloin syvästi yhteydessä keneenkään muuhunkaan.

Jokainen hyötyy sisäisen lapsen hoitamisesta, sillä jokainen on kokenut lapsuudessaan edes pieniä traumoja. Traumalla tarkoitan tilannetta, jossa ei ole ollut rakkautta. Rakkaudenosoitusten uupuminenkin aiheuttaa lapselle luonnollisesti rakkaudettomuutta. He, joilla on ollut paljon turbulenssia elämässään lapsena, kohtaavat sitä haavojensa vuoksi helpommin myös vanhempana.

Sen sijaan, että annamme sisäisen lapsen elää unohduksissa, voimme miettiä, miten rakastava isä tai äiti hänestä huolehtisi. Meillä on mahdollisuus toimia niin itse itseämme kohtaan huolimatta siitä, miten vanhempamme ovat toimineet meitä kohtaan. Omilta vanhemmiltaan kun tuskin saa myöhemminkään sitä, mitä olisi kaivannut enemmän nuorempana. He eivät pysty antamaan sitä, jolleivat ole parantaneet omaa sisäistä lastaan.

Kun aloin hoitaa pientä itseäni, en kokenut pystyväni löytämään itsestäni sellaista rakastavaa äitiä, jota tämä keskenkasvuinen osa olisi kaivannut. Koin kuitenkin huomattavasti helpommaksi rakastaa mielikuvaa itsestäni lapsena kuin aikuista itseäni, jota pidin lapsen haavojen vuoksi kovin viallisena.

Pikkuhiljaa aloin huomata, milloin sisäinen lapseni otti minussa vallan. Opin, miten minun tuli niissä tilanteissa tukea häntä vastuullisena aikuisena. Ymmärsin, että ei pidä päästää lasta tekemään yksin asioita, joita hän ei osaa. Aloin löytää henkisten harjoitusten ja niistä seuranneen sisäisen puheen muutoksen myötä itsestäni tarvitsemaani äitiä. Meissä jokaisessa asuu sisäisen lapsen lisäksi myös sisäinen nainen ja mies, jotka ovat saaneet paljon vaikuttimia omilta vanhemmiltamme ja kasvattajiltamme. Olen kirjoittanut sisäisestä miehestä ja naisesta blogipostauksen.

Päädymme helposti hakemaan lapsena vaille jäätyä rakkautta romanttisista suhteistamme ja ehkä myös omilta lapsiltamme. Kohtaamme silloin helposti haasteita, sillä eihän lapsen kuulu toimia vanhempana vanhemmalleen. Jos taas laittaa kaksi hyvin rikkinäistä ihmistä (rakkautta vaille jäänyttä lasta) yhteen, siitäkin syntyy haasteita.

Emme voi aikuisina vierittää vastuuta keskenkasvuisuudestamme muiden harteille. Eheydymme toki myös ulkopuolelta saadun rakkauden ja hyväksynnän avulla. Emme voi kuitenkaan olettaa, että saisimme sellaista aina ja tarpeeksi sieltä, mistä yritämme sitä saada. Jos emme pärjää omin ja lähipiirin voimin, voimme pyytää lapsen hoitoon ulkopuolista apua.

Sisäinen lapsi edustaa meissä myös muun muassa iloa ja leikkisyyttä. Kun katsoo korkeassa tietoisuudessa eläviä ihmisiä, kuten vaikkapa Dalai Lamaa, huomaa, kuinka heillä on edelleen lapsenmielisyys tallella. Tekemällä sisäistä työtä voimme palauttaa lapsen rakkauden, leikkisyyden, ilon, läsnäolon ja luottamuksen elämään.

Minulla on tarjolla yksilötyöskentelynä Eheytä sisäistä lastasi -valmennus-hoitopaketti sekä energiahoitoa ja regressioterapiaa lapsuuden haavojen parantamista varten. Regressioterapian avulla voi palata alitajuisesti vanhoihin tapahtumiin niiden selvittämiseksi tunne-, ajatus- ja fyysisellä tasolla. Sisäinen lapseni on kokenut energiahoidosta ja regressioterapiasta kaikista eniten hyötyä kasvamisessa ja eheytymisessä.

5 asiaa, joiden avulla tehdä vuodesta 2019 paras mahdollinen

Listasin asioita, joita noudattamalla aion itse tehdä ensi vuodesta parhaan tähän mennessä. Toivon, että näistä vinkeistä on hyötyä sinullekin.

Tee tunnetyötä

Yksi tärkeistä opeista elämässäni on ollut se, että säännöllinen tunnetyöskentely tekee onnellisemmaksi sekä pitää terveenä. Se myös useinmiten tervehdyttää ainakin pitkällä tähtäimellä, jos jotain ongelmaa terveyden kanssa on syntynyt. Itsensä rakastaminen on avain terveyteen ja hyvinvointiin sekä onnellisiin ihmissuhteisiin. Itsensä rakastamiseen kuuluu myös se, että tekee sitä mitä haluaa, eikä valitse pelosta käsin esimerkiksi, mitä tekee työkseen.

Kun vapauttaa itseään negatiivisista tunteista, lisääntyvät rakkaus, rauha, ilo ja muut positiiviset tietoisuuden tilat. Läsnäolo kasvaa. Kun on vapauttanut itseään mielen ylivallasta ja kohottanut tietoisuuttaan tarpeeksi, alkaa muun muassa nähdä itsensä ja asiat selkeämmin, löytää elämäntehtävänsä ja tulee halukkaaksi palvella suurempaa tarkoitusta. Silloin voi myös pikkuhiljaa alkaa saada kokemuksia siitä, että on yhtä kaiken kanssa.

Maailma muuttuu kaikilla tavoin parempaan, kun entistä useampi meistä työstää sisäistä maailmaansa rakastavampaan suuntaan. Ulkomaailma on heijaste sisäisestä maailmastamme.

Luomme koko ajan ajatuksillamme elämäämme. Kannattaa siis pitää huolta siitä, että ajatukset ovat pääsääntöisesti positiivisia tyhjentämällä mieltään negaatiosta. Näin onnistumme luomaan aina paremman lopputuleman. Jos sisimpämme on täynnä elämän mukanaan tuomaa tunnekuonaa, on vaikeaa vetää puoleensa kaikkea haluamaansa. Universumi on runsas ja haluaa tarjota meille hyvää – täytyy vain olla valmiina vastaanottamaan. Rakkaus, runsaus ja terveys tulee, kun vapauttaa itsensä esteistä niiden tieltä.

Tee päätökset sydämestä käsin

Sydämestä käsin eläminen ei onnistu, jos mieli on aina äänessä. Sydän ei ohjaa meitä koskaan harjaan. Mieli taas voi jutella hyvin ikävältä tuntuvia asioita, jollei sen sisältöä ole tyhjentänyt. Läsnäolo on mahdotonta, jos mielellä on jatkuvasti asiaa. Mieli ei juurikaan pidä tässä hetkessä olemisesta. Siinä ainoassa hetkessä, jossa oikeasti voimme elää.

Toki välillä mieli saattaa ottaa ylivallan, ja läsnäolo unohtua. Voimme kuitenkin aurata mielen sisällöstä tilaa sydämen kuulemiselle ja harjoitella läsnäoloa jatkuvasti.

Luota elämään

Pohjimmiltamme luotamme elämään. Luottamus on kuitenkin voinut järkkyä lapsuuden kokemuksista lähtien. Onneksi luottamustakin voi saada takaisin deletoimalla mielestään negatiiviset asiat, jotka sinne ovat ulkopuolelta kertyneet matkan varrella.

Minun ei ole ollut helppo luottaa elämään, muihin eikä itseeni. Harjoittelen edelleen luottamista. Elämä on kuitenkin jo todistanut, että meitä johdatetaan, jos vain sallimme. Kaikki noudattaa jumalaista järjestystä ja tapahtuu juuri oikeaan aikaan. Voimme luottaa siihen.

Itse uskon, että elämämme on vähintään tärkeimpien asioiden osalta ennalta määrätty. Olen kokenut vahvaa johdatusta vuoden 2014 lopusta saakka. Tässä ajassa olen oppinut ymmärtämään, että mikään, mitä elämääni ilmaantuu, ei ole sattumaa. Nykyään tietoisuus, kuinka toimia oikein, nousee sisältäni analyyttisen mielen tuolta puolen, jos vain osaan kuunnella. Intiutio ohjaa oikeiden asioiden äärelle, ja asiat tuntuvat tarkoitetuilta.

Ole vaan

Oleminen on meille ihmisille usein hankalaa, sillä olemme tottuneet suorittamiseen. Monesti arvotamme itseämme suoritustemme kautta, sillä yhteiskuntakin arvottaa. Henkisen polkuni aikana on ollut melkeinpä parasta oivaltaa, että me kaikki riitämme vain olemalla. Riitämme sellaisina kuin olemme. Ydinolemuksemme on aina puhdas ja täydellinen, eikä meidän tarvitse tehdä enemmän, olla niin sanotusti jotain erityistä, tienata enemmän ja näyttää paremmilta ollaksemme riittäviä. Egomme vain haluaa olla erityinen, mikäli koemme itsemme haavojemme vuoksi vaillinaisiksi.

Toki jos haluamme todella päästä lähemmäs ydinolemustamme, on mielen roskien puhdistaminen ydinolemuksemme ”päältä” suotavaa. Jos mielessä jäytää esimerkiksi paljon riittämättömyyden tunnetta, elämänlaatu kohenee, kun sen siivoaa sieltä pois. Puhdistuminenkin lähtee olemisen ja sisinpänsä äärelle pysähtymisen tilasta.

Uskalla vähän enemmän

Kun uskaltaa ja onnistuu, alkaa uskoa itseensä enemmän. Kun epäonnistuu, saa arvokkaan oppiläksyn, josta voi usein ammentaa myös muille. Ei ole edes epäonnistumista. On vain oppiläksyjä. Jos ei koskaan uskalla yrittää, vaikka haluaisi, junnaa paikallaan. Elämää valuu hukkaan. Universumiin on laitettava jotakin saadakseen jotain takaisin. Sitä enemmän saa, mitä enemmän antaa.

Jos sinusta tuntuu, että itselläsi ei ole tarpeeksi työkaluja tehdä tunnetyötä ja negatiiviset tunteet ja ajatukset häiritsevät sinua, olet tervetullut energiahoitoon, regressioterapiaan ja valmennukseen. Valmennuspakettieni lisäksi voit ostaa myös yksittäisen valmennuksen haluamastasi aiheesta ja yhdistää siihen halutessasi osittain energiahoitoa. Käyhän myös tykkäämässä Facebook-sivustani, jollet ole jo tykännyt.

Toivotan kaikille oikein rakkaudellista sekä paljon posiitivista muutosta ja henkistä kasvua sisältävää vuotta 2019! <3

Näin palautat sisäisen tasapainosi ja sallit itsesi olla herkkä

Meissä kaikissa asuu sisäinen nainen ja mies. Sisäinen nainen on kuin sydämemme ja sisäinen mies aivot – tai nainen aivojen luova ja mies analyyttinen puolisko, jos asian haluaa nähdä niin. Tarvitsemme molempia. Mies ja nainen toimivat yhteen sulassa sovussa, jos vain poistamme itsestämme esteet ja sallimme niin tapahtua. Vastakkkainasettelu niiden välillä on siis keinotekoista. Se on vain mielemme tuotetta.

Feminiini ja maskuliini, kaksi energeettistä polariteettia, ovat tasavertaisia ja yhdessä kokonainen. Se kokonaisuus löytyy meistä jokaisesta jo sisältä huolimatta siitä, kumpaa sukupuolta edustamme. Feminiini- ja maskuliinienergiamme ovat kuitenkin usein menneet traumojemme seurauksesta epäbalanssiin.

Kun palautamme niiden välisen tasapainon sisäisessä maailmassamme, alamme nähdä ulkomaailman eri tavalla. Meillä ei ole enää tarvetta luoda nainen-mies -vastakkainasettelua. Kun tasapainotumme yksilötasolla, sama tapahtuu kollektiivisesti.

Feminiinienergia tarkoittaa rakkautta, herkkyyttä, luovuutta ja estetiikkaa. Se on antamisen sijaan vastaanottamista. Maskuliinienergia taas on järkiperäistä, voimakasta ja eteenpäinmenevää – sellaista, mitä maailmassa on viime ajat arvostettu. Yhteiskunta opettaa meille, että täytyy pyrkiä eteenpäin ja saavuttaa asioita etenkin bisneksen saralla. Tällainen toiminta lähtee maskuliinienergiasta. Alkuperäisessä ja parannetussa muodossaan se haluaa kuitenkin suojella ja palvella. Se ei kilpaile eikä hyökkää vihalla ketään vastaan.

Myös mies tarvitsee feminiinienergiaansa. Hän ei voi voida hyvin, jollei ole kosketuksissa tunteisiinsa ja luovuuteensa. Feminiinisestä intuitiivisuudesta on miehellekin hyötyä. Nainen taas ei voi voida hyvin, jollei ole koskaan sallinut itsensä tuntea vihaa. Nainenkin tarvitsee maskuliinisen toimeenpanevan voiman, jonka avulla hän voi saattaa luovuutensa fyysiseen todellisuuteen. Ennen kaikkiaan hän tarvitsee sisäisen turvallisuuden tunteen, jonka hänen maskuliinipuolensa voi hänelle tarjota, sillä miesten kuuluu turvata ja tukea. Jos naisen isä (ja äiti) ei ole tehnyt näin tarpeeksi naisen lapsuudessa, ei naiselle pääse kehittymään kunnollista perusturvallisuutta. Se taas tekee naisesta helposti maskuliinisen, sillä naisen energia menee siihen, että hän joutuu yrittämään pitää olonsa turvallisena sen sijaan, että hän voisi sallia itsensä olla herkkä.

Suuri osa maailman ongelmista johtuu rakkauden puutteesta. Rakkaus taas on hyvin feminiininen energia. Ilman rakkautta ei kukaan voi voida hyvin. Elämme onneksi aikoja, joina sen määrä ennestään maskuliinisen puolen dominoimassa maailmassa on kasvanut ja kasvaa edelleen, kun ihmiset ovat heränneet tunteiden käsittelyn tärkeyteen. En kuitenkaan sano, että feminiinienergia olisi yhtään sen parempaa. Energiat vaan olisi hyvä tasapainottaa ja parantaa se, mikä ei kumpua rakkaudesta. Miehen tai naisen ei kuulu kummankaan hallita, vaan tehdä yhteistyötä.

Olen huomannut selvästi omassa elämässäni, että energioiden epäbalanssi luo haasteita. Koska olen vielä syntynyt naisen kehoon, haluan silloin ilmentää eritoten naiseutta unohtamatta kuitenkaan sisäistä miestäni.

Kun aloitin omat tunneprosessini, olin hyvin maskuliinisessa energiassa. Olin suojakuoreltani kova, alitajuisesti vihainen ja herkkyytensä piilottanut. Yritin olla mahdollisemman järkiperäinen, sivuuttaa tunteet ja suoritin elämää. Olin lopettanut luovat harrastukseni, jotta voisin suorittaa sen sijaan, että kuuntelisin, miltä minusta tuntui. Yritin tavoitella asioita sen sijaan, että olisin kuitenkaan osannut vastaanottaa niitä. Tämä johtui käsittelemättömistä traumoistani ja siitä, millaisia kollektiivisia uskomuksia olin ottanut totuudekseni.

Minulla ei ollut pienintäkään mielenkiintoa hoitaa ihmisiä, kuten nyt on, enkä pitänyt liiemmin lapsista. Koin merkittävää rakkauden puutetta itsessäni ja sitä myötä myös myötätunnon puutetta muita kohtaan.

Mistä vahva maskuliinisuuteni sitten johtui? En saanut lapsuudessani tarpeeksi turvaa, sillä jo edesmennyt isäni oli alkoholisti. En myöskään kokenut isäni hyväksyvän perheemme naispuolisten jäsenten herkkyyttä. Hän piti sitä heikkoutuna, sillä ei ollut koskaan hyväksynyt omaa herkkyyttään. Niinpä minäkään en oppinut hyväksymään herkkyyttä itsessäni ja muissa. Muistan olleeni täysi-ikäisenä ainakin noin kahdeksan vuotta lähes itkemättä, vaikka syytä olisi todellakin löytynyt. Halveksin itkeviä miehiä, sillä pidin heitä isän oppien mukaisesti heikkoina. Nyt kun näen miehen itkevän, tunnen joka kerta vähintään myötätuntoa tai lähimmäisen rakkautta häntä kohtaan. On vaatinut paljon sisäistä työtä, jotta olen alkanut tuntea enemmän myötätuntoa itseäni ja muita kohtaan ja oppinut rakastamaan herkkyyttä.

Näin isäni käytöksessä paljon sellaista, josta en pitänyt. Hänen lapsenaan väistämättä opin häneltä asioita, joilla on ollut negatiivinen vaikutus elämääni. Sisäisestä miehestäni tuli kevytversio hänestä. Sisäinen mies piti valtaa, eikä sisäisellä naisella ollut liiemmin sanansijaa. Pahoinvointiahan siitä seurasi.

Minä pystyn kuitenkin karsimaan itsestäni ulkopuolelta tulleet negatiiviset vaikuttimet. Kun teen sen, minuun jää jäljelle kaikki se hyvä, mitä oikeasti olen, sillä meissä on jo kaikki. Ymmärrän nykyään, että isäni oli pohjimmiltaan ihan yhtä paljon rakkautta kuin kuka tahansa muukin. Ei kukaan ole paha – osa meistä on vaan pahemmin traumatisoituneita kuin toiset. Eikä moni pysty toimimaan paremmin parantamatta haavojaan.

Me suomalaiset naiset voimme selittää maailman tasolla keskivertoa vahvempaa maskuliinisuuttamme myös Suomen sotaisalla historilla ja sillä, kuinka se on muokannut naisen roolia yhteiskunnassa. Sota-ajat muokkasivat merkittävästi myös sitä, millainen isästäni tuli.

Vaikka olenkin työstänyt viime vuodet itseäni feminiinisempään suuntaan, tarvitsen muun muassa sisäisen miehen voimaa, rohkeutta, tukea ja kykyä mennä eteenpäin. Tasapainottuminen tuo kuitenkin lisää hyvää elämään ja vie meitä kaikkia kohti alkuperäistä itseämme. Samalla se muuntaa kollektiivista tietoisuutta ja parantaa koko ihmiskuntaa.

Itse aloitin tasapainottumisen purkamalla vihaa. Siihen oli helpoin päästä kiinni ja sallia itselleen sen tunteminen. Surun ja muiden naisellisen herkkien tunteiden salliminen oli minulle mainitsemistani syistä vaikeaa. Perhepiiriin liittyvien asioiden käsittely on ollut avainasemassa. Kaikki lähtee kuitenkin lapsuudesta. Jos olemme esimerkiksi lapsina nähneet vanhempiemme riitelevän paljon, riita siirtyy helposti sisäiseen maailmaamme. Sisäinen naisemme ja miehemme riitelevät ja saatamme ihmetellä, mistä päänsisäinen sekamelska johtuu. Emme voi elää rauhassa ja rakkaudessa itsemme ja muiden kanssa, jos sisällämme on sota. Sota loppuu purkamalla itsestämme ne tunteet, jotka sodan aiheuttavat.

Toki kun purkaa kaikkea sitä, mikä ei ole osa alkuperäistä itseään, energiat tasapainottuvat. Sisäinen muutos heijastuu niin päivittäiseen ajattelutapaan, tunne-elämään kuin toimintaan, ulkonäköön, terveyteen ja ihmissuhteisiinkin.

Jos haluat kasvattaa itsessäsi feminiinienergian määrää (toisen sanoen tasapainottaa feminii- ja maskuliinienergiaasi), minulla on tarjolla naisille suunnattu Herkäksi ja vahvaksi -hoito-valmennuskokonaisuus, jossa keskitytään tunteiden käsittelyyn ja niiden esteiden raivaamiseen, jotka estävät sinua olemasta herkkä ja sitä myötä vahva nainen. <3

Kuvat minusta: Zinaida Photography

Sisäisiä ongelmia ei voi korjata muuttamalla ulkoisia asioita

Identifioimme itsemme yleensä hyvin vahvasti kehoon ja mieleen. Jos mieli sanoo jotain negatiivista, uskomme, että se on totta ja meitä sattuu. Jos kehossa taas on jokin vamma tai sairaus tai se ei näytä siltä, miltä haluaisimme, kärsimme taas.

Jos emme ole tyytyväisiä itseemme, moni meistä lähtee muuttamaan ulkonäköään ja haalimaan materiaa. Yritämme kokea itsemme paremmiksi ja onnellisiksi sillä tavalla. Emme usein tiedosta, että tyytymättömyytemme johtuu elämänkokemustemme myötä kertyneistä ja aiemmilta sukupolvilta perimistämme tunnelukoista.

Ylipäätään tässä yhteiskunnassa eläminen saa meidät uskomaan, että riittääksemme meidän pitää opiskella, tehdä töitä, tienata mielellään hyvin, omistaa paljon, saavuttaa asioita, olla parempia kuin muut, hankkia perhe, omistusasunto, asuntolaina ja mitä vielä. Moni meistä ei edes kyseenalaista ulkopuolelta tulevia vaatimuksia ja sitä, onko niillä todellisuudessa mitään tekemistä arvomme kanssa.

Jätämme tunnelukkomme käsittelemättä, sillä fyysisen maailman muuttaminen tuntuu paljon helpommalta kuin kohdata kipumme. Vähintään alitajuisesti pelkäämme, että jos kohtaamme alas painetut tunteemme, meihin sattuu. Ihmismieli yrittää luonnostaan välttää kipua ja saada nautintoa. Jos kuitenkin uskallamme tuntea tuskamme, voimme vapautua siitä ja päätyä lopulta nautinnon kokemuksiin. Harmillisen moni ei tiedä, kuinka suurta hyötyä tuo vapautuminen tuo kaikilla elämänalueilla.

Sisäisiä ongelmia ei voi korjata muuttamalla ulkoisia asioita. Alitajunnassa piilevät negatiiviset tunteet eivät mene pois sillä, että laihduttaa, kasvattaa lihakset, tekee töitä, korkeakouluttaa itsensä, opiskelee monta ammattia, ostaa hienot vaatteet, laukut, talon ja auton ja tunkee arkensa täyteen kaikenlaista tekemistä, joka ei edistä negatiivisuudestamme vapautumista.

Tunteet menevät vain piiloon ja jäävät kuulematta, kun ihminen keskittyy laittamaan kulissit kuntoon. Hyväksyntää hakee ulkopuolelta, jos ei sitä osaa antaa itselleen. Itseään ei hyväksy, jos ei ole saanut tarpeeksi hyväksyntää lapsena. Näennäisesti voi tuntua, että kaiken muun touhuaminen auttaa. Itseään ei voi kuitenkaan paeta loputtomiin ongelmitta.

Olemme tietoisia vain pienestä osasta, 5 15 prosentista, kaikkea kokemaamme. Kaikkialla kehossamme piilevä alitajunta muistaa kuitenkin loputkin ja määrää suuren osan siitä, mitä elämäämme ilmaantuu. Alitajunnan sisältö sanelee koko ajan sitä, miltä meistä tuntuu, miten ajattelemme, miten toimimme, millaisia ovat ihmissuhteemme, miltä näyttää pankkitilimme saldo, olemmeko terveitä ja uskallammeko toteuttaa unelmiamme. Mitä pidempään elämme tunnelukkojemme kanssa ja annamme niitä kertyä lisää, altistamme itsemme muun muassa loppuunpalamiselle, masennukselle sekä fyysisille vammoille ja sairauksille. Ei ole vain vanhuuden vika, että kaikenlaista kremppaa alkaa tulla, vaan siihen mennessä sisäämme on ehtinyt kertyä paljon negatiivisuutta.

On ymmärrettävää, että asiat jättää käsittelemättä, jolleivat ne häiritse tarpeeksi tietoisen mielen tasolla. Siinä vaiheessa kun mielen p*skasaavi alkaa läikkyä yli, moni alkaa pakon edessä tyhjentää sisäistä jätemyllyään. Mieli on nimenomaan kuin jätemylly, joka kierrättää suureksi osaksi vanhoja ajatuksia, joista suuri osa monilla on negatiivisia.

Itse pakenin itseäni vimmatusti noin kahdeksan vuotta pääasiallisesti pakkoliikuntaan ja muuhun syömishäiriöoireiluun, kun en uskaltanut kohdata itseäni. Yritin olla ulkoisesti parempi, jotta saisin hyväksyntää ja jotta edes jotenkin kelpaisin itselleni. Sisäinen olotilani ei kuitenkaan pohjimmiltaan muuttunut riippumatta siitä, kuinka hyvältä näytin. Enkä ollut edes kaiken suorittamiseni keskellä tietoinen, mitä tunsin itseäni kohtaan, kunnes aloin ottaa siitä selvää.

Pakenemisen lopputulos oli masennus, kovat jännitykset ja sitä myötä kivut ympäri kroppaa sekä pari tuki- ja liikuntaelinvammaa. Jos olisin jatkanut samaa rataa, olisin todennäköisesti löytänyt itseni jonkun vakavan sairauden kourista. Siksi olenkin kiitollinen, että pääsin vähemmällä. Nyt ajattelen, että elämän vaikeudet ovat äärimmäisen arvokkaita, sillä ne auttavat meitä heräämään totuuteen. Kivun kautta löytyvät usein kaikista upeimmat jutut.

Mieli on todella huono isäntä. Ainakin minulla mieli heilutti raippaa, ja keho teki kiltisti niin kauan kuin se jaksoi. Sydämellä ei ollut liiaksi sanansijaa. Sitten kun keho ei enää jaksanut, se meni rikki. Meidän olisi syytä tehdä mielestämme renki ja sydämestä isäntä. Kysyä itseltämme, miksi mielemme on armoton ja etsiä ratkaisuja sen tyynnyttämiseen. Sydämen kuunteleminen ei koskaan vahingoita mitään osaa itsessämme ja on muitakin kohtaan reilua.

Pysyvän onnen voi löytää vasta, kun karsii sisältään ne asiat, jotka saavat voimaan pahoin. Se, mitä tuntee sisällään, määrittää elämän laadun. Emme voi olla esimerkiksi treenattuun kroppaan ja haalimaamme materiaan koskaan tyytyväisiä, mikäli alitajuntamme on täynnä riittämättömyyden tunnetta.

Minua itseni hyväksymisessä ja elämän ymmärtämisessä on auttanut se, että olen alkanut etsiä itsestäni syvempää aspektia kuin mieli tai keho. Kun alkaa päästä edes hiukan kiinni tuohon syvempään tietoisuuteen, alkaa elämä tuntua helpommalta. Kulkuvälinettään, väliaikaista kotiaan ja suojapaikkaansa arvostava sielu haluaa toki pitää kehosta huolta ja kohdella sitä kuin rakkainta liittolaistaan. Se tapahtuu kysyen siltä, mitä se oikeasti kaipaa ja tarvitsee joka hetki – ei vaatien sitä muuttumaan ja olemaan parempi. Sitä paitsi ne, jotka säteilevät ympärilleen rakkautta, iloa ja rauhaa, näyttävätkin kauniilta.

Kun niin sanottu kuolema meidät joku päivä korjaa, kehosta ja materiasta täytyy joka tapauksessa luopua. Negatiivisista tunteista luopuminen taas ei mene koskaan hukkaan, sillä se vie meitä lähemmäs puhdasta tietoisuutta; sitä, mitä me oikeasti olemme ja mikä ei koskaan kuole. Kohti sitä tilaa, johon meidän on määrä päätyä.