Mitä onnellisuus on?
Suomen julistaminen taas maailman onnellisimmaksi maaksi innoitti minut kirjoittamaan onnellisuudesta. Mitä se oikein on?
Ensinnäkin nämä tutkimukset ovat mielestäni harjaanjohtavasti nimetty. Suomalaiset eivät hyvin todennäköisesti ole onnellisimpia maailmassa, jos asiaa peilataan vaikkapa mielenterveysongelmien määrään. Suomalaiset ovat kuuluja myös juomistottumuksistaan ja itsemurhatilastoistaan. Ainakin muutaman vuoden vanhan tutkimuksen vuoksi Suomea tituleerattiin myös turvattomimmaksi maaksi naisille, sillä heihin kohdistui toiseksi eniten perheväkivaltaa EU:ssa.
Suomeen syntyessään saa mielensä ohjelmoitua tavalla, joka sisältää häpeää ja muuta synkkyyttä. Moni muu kansa on näyttänyt säästyvän tällaisilta ohjelmoinneilta. Toki heillä on sitten omat ohjelmointinsa. Ääriesimerkkejä näistä ohjelmoinneista ovat ääripäitä edustavat uskonnolliset näkemykset. Maailma aivopesee meitä eri tavoin riippuen muun muassa siitä, mihin kulttuuriin synnymme.
Suomalaisten synkkyyteen selitys löytyy ainakin sodista ja niiden poikimista ylisukupolvisista traumoista. Monesti syytetään myös pimeyttä ja ilmastoa. Aurinko voi kuitenkin paistaa jokaisen sisältä, vaikka ulkona olisikin pimeää ja räntää sataisi suoraan silmiin.
Onnellisuus on suhtautumistapa elämään. Se, että elät rakkauden, ilon, rauhan, kiitollisuuden ja muista positiivisista tietoisuuden tiloista käsin, tekee onnelliseksi – eivät itsestä ulkopuoliset ja materialistiset asiat. Raha ja tietyt vapaudet ovat välineitä, joiden avulla voimme rakentaa todellista onnellisuutta.
Muistan ihmetelleeni brasilialaisessa ja venezuelalaisessa slummissa vuonna 2011, kuinka onnellisilta ihmiset vaikuttivat, vaikka heillä ei ollut ulkopuolisen silmin juuri mitään. Tunsin hetken syyllisyyttä ja jopa kateutta siitä, että minä, jolla oli monet asiat varmasti paremmin kuin heillä, en loistanut tuollaista iloa ja positiivista elämänasennetta.
Se olikin sitä aikaa, kun en ollut käsitellyt tippaakaan traumojani, ja etsin onnea vain ulkopuolelta. Kun aloin energiaparantaa itseäni ja meditoida, sain kokea, kuinka huikeita tietoisuuden tiloja ihminen voi löytää itsestään ilman, että ulkomaailman puitteet ovat mitenkään erityiset. Toki tällaisen uutisen yhteydessä on hyvä mainita, että tehdäkseen sisäistä työtä tarvitsee ihminen riittävästi ulkoisen maailman turvallisuutta, jota meillä täällä Suomessa onneksi on.
Minulle onnellisuutta on, että minulla on mielenrauha, mahdollisemman paljon rakkautta elämässä; hyvä suhde eritoten itseen ja läheisiin, että olen terve, että saa tehdä mahdollisemman vapaasti sitä, mikä saa sydämeni laulamaan ja tuottaa näin muille ihmisille arvoa. Onnellisuutta on kokea merkityksellisyyttä elämässään. On ollut myös helpottava oivaltaa, että elämässä ei ehkä tarvitsekaan olla tarkoitusta. Todellisen luontonsa etsiminen, siihen herääminen ja sitä myötä rakkauden määrän maapallolla lisääminen riittää ainakin minulle elämän tarkoitukseksi.
Minut tekee iloiseksi tieto siitä, että entistä useampi Suomessa ja tällä pallolla etsii tuota todellista luontoaan ja auraa sisäisestä maailmastaan kaikkea sitä, mikä seisoo oman onnellisuuden tiellä.
Kun entistä useampi ihminen kääntyy etsimään onnea sisältään, kasvaa kollektiivinen onnellisuus ja vapaus, ja kaikenlaiset ongelmat maailmankin tasolla alkavat vähetä. Maailma voi siten tarjota runsauttaan entistä useammalle. Vanhat ihmiskuntaa ja planeettaa riistävät valtarakenteet sortuvat. Ihminen tajuaa olevansa voimakas luoja, joka luo omilla ajatuksillaan ja teoillaan elämäänsä ja on näin todellakin oman onnensa seppä. Ihminen alkaa parhaimmillaan elämään siitä tietoisuudesta käsin, että hän ei olekaan erillinen muista, vaan yhtä kaiken kanssa.