fbpx
Ehjäksi | energiahoito
189
archive,paged,tag,tag-energiahoito,tag-189,paged-2,tag-paged-2,qode-social-login-1.0,qode-restaurant-1.0,ajax_fade,page_not_loaded,,select-theme-ver-4.4.1,wpb-js-composer js-comp-ver-5.5.4,vc_responsive

5 asiaa, joiden avulla tehdä vuodesta 2019 paras mahdollinen

Listasin asioita, joita noudattamalla aion itse tehdä ensi vuodesta parhaan tähän mennessä. Toivon, että näistä vinkeistä on hyötyä sinullekin.

Tee tunnetyötä

Yksi tärkeistä opeista elämässäni on ollut se, että säännöllinen tunnetyöskentely tekee onnellisemmaksi sekä pitää terveenä. Se myös useinmiten tervehdyttää ainakin pitkällä tähtäimellä, jos jotain ongelmaa terveyden kanssa on syntynyt. Itsensä rakastaminen on avain terveyteen ja hyvinvointiin sekä onnellisiin ihmissuhteisiin. Itsensä rakastamiseen kuuluu myös se, että tekee sitä mitä haluaa, eikä valitse pelosta käsin esimerkiksi, mitä tekee työkseen.

Kun vapauttaa itseään negatiivisista tunteista, lisääntyvät rakkaus, rauha, ilo ja muut positiiviset tietoisuuden tilat. Läsnäolo kasvaa. Kun on vapauttanut itseään mielen ylivallasta ja kohottanut tietoisuuttaan tarpeeksi, alkaa muun muassa nähdä itsensä ja asiat selkeämmin, löytää elämäntehtävänsä ja tulee halukkaaksi palvella suurempaa tarkoitusta. Silloin voi myös pikkuhiljaa alkaa saada kokemuksia siitä, että on yhtä kaiken kanssa.

Maailma muuttuu kaikilla tavoin parempaan, kun entistä useampi meistä työstää sisäistä maailmaansa rakastavampaan suuntaan. Ulkomaailma on heijaste sisäisestä maailmastamme.

Luomme koko ajan ajatuksillamme elämäämme. Kannattaa siis pitää huolta siitä, että ajatukset ovat pääsääntöisesti positiivisia tyhjentämällä mieltään negaatiosta. Näin onnistumme luomaan aina paremman lopputuleman. Jos sisimpämme on täynnä elämän mukanaan tuomaa tunnekuonaa, on vaikeaa vetää puoleensa kaikkea haluamaansa. Universumi on runsas ja haluaa tarjota meille hyvää – täytyy vain olla valmiina vastaanottamaan. Rakkaus, runsaus ja terveys tulee, kun vapauttaa itsensä esteistä niiden tieltä.

Tee päätökset sydämestä käsin

Sydämestä käsin eläminen ei onnistu, jos mieli on aina äänessä. Sydän ei ohjaa meitä koskaan harjaan. Mieli taas voi jutella hyvin ikävältä tuntuvia asioita, jollei sen sisältöä ole tyhjentänyt. Läsnäolo on mahdotonta, jos mielellä on jatkuvasti asiaa. Mieli ei juurikaan pidä tässä hetkessä olemisesta. Siinä ainoassa hetkessä, jossa oikeasti voimme elää.

Toki välillä mieli saattaa ottaa ylivallan, ja läsnäolo unohtua. Voimme kuitenkin aurata mielen sisällöstä tilaa sydämen kuulemiselle ja harjoitella läsnäoloa jatkuvasti.

Luota elämään

Pohjimmiltamme luotamme elämään. Luottamus on kuitenkin voinut järkkyä lapsuuden kokemuksista lähtien. Onneksi luottamustakin voi saada takaisin deletoimalla mielestään negatiiviset asiat, jotka sinne ovat ulkopuolelta kertyneet matkan varrella.

Minun ei ole ollut helppo luottaa elämään, muihin eikä itseeni. Harjoittelen edelleen luottamista. Elämä on kuitenkin jo todistanut, että meitä johdatetaan, jos vain sallimme. Kaikki noudattaa jumalaista järjestystä ja tapahtuu juuri oikeaan aikaan. Voimme luottaa siihen.

Itse uskon, että elämämme on vähintään tärkeimpien asioiden osalta ennalta määrätty. Olen kokenut vahvaa johdatusta vuoden 2014 lopusta saakka. Tässä ajassa olen oppinut ymmärtämään, että mikään, mitä elämääni ilmaantuu, ei ole sattumaa. Nykyään tietoisuus, kuinka toimia oikein, nousee sisältäni analyyttisen mielen tuolta puolen, jos vain osaan kuunnella. Intiutio ohjaa oikeiden asioiden äärelle, ja asiat tuntuvat tarkoitetuilta.

Ole vaan

Oleminen on meille ihmisille usein hankalaa, sillä olemme tottuneet suorittamiseen. Monesti arvotamme itseämme suoritustemme kautta, sillä yhteiskuntakin arvottaa. Henkisen polkuni aikana on ollut melkeinpä parasta oivaltaa, että me kaikki riitämme vain olemalla. Riitämme sellaisina kuin olemme. Ydinolemuksemme on aina puhdas ja täydellinen, eikä meidän tarvitse tehdä enemmän, olla niin sanotusti jotain erityistä, tienata enemmän ja näyttää paremmilta ollaksemme riittäviä. Egomme vain haluaa olla erityinen, mikäli koemme itsemme haavojemme vuoksi vaillinaisiksi.

Toki jos haluamme todella päästä lähemmäs ydinolemustamme, on mielen roskien puhdistaminen ydinolemuksemme ”päältä” suotavaa. Jos mielessä jäytää esimerkiksi paljon riittämättömyyden tunnetta, elämänlaatu kohenee, kun sen siivoaa sieltä pois. Puhdistuminenkin lähtee olemisen ja sisinpänsä äärelle pysähtymisen tilasta.

Uskalla vähän enemmän

Kun uskaltaa ja onnistuu, alkaa uskoa itseensä enemmän. Kun epäonnistuu, saa arvokkaan oppiläksyn, josta voi usein ammentaa myös muille. Ei ole edes epäonnistumista. On vain oppiläksyjä. Jos ei koskaan uskalla yrittää, vaikka haluaisi, junnaa paikallaan. Elämää valuu hukkaan. Universumiin on laitettava jotakin saadakseen jotain takaisin. Sitä enemmän saa, mitä enemmän antaa.

Jos sinusta tuntuu, että itselläsi ei ole tarpeeksi työkaluja tehdä tunnetyötä ja negatiiviset tunteet ja ajatukset häiritsevät sinua, olet tervetullut energiahoitoon, regressioterapiaan ja valmennukseen. Valmennuspakettieni lisäksi voit ostaa myös yksittäisen valmennuksen haluamastasi aiheesta ja yhdistää siihen halutessasi osittain energiahoitoa. Käyhän myös tykkäämässä Facebook-sivustani, jollet ole jo tykännyt.

Toivotan kaikille oikein rakkaudellista sekä paljon posiitivista muutosta ja henkistä kasvua sisältävää vuotta 2019! <3

“Kiitos isä, että teit minusta vahvan” – kirje isälle

Rakas isä. Toivon, että olisit vielä täällä. Toivon, että kohtalosi ei olisi ollut niin kova. Oli kuitenkin sinun aikasi jatkaa matkaa.

Kiitos isä, että puoleksi sinun ansiostasi saan olla täällä. Kiitos niistä monista hyvistä ja hyödyllisistä asioista, joita opetit minulle. Kiitos, että sain myös oppia sinun vaikeuksistasi, kuinka tärkeää on rakastaa itseään ja muita. Opin, kuinka tärkeää on kohdella muita ihmisiä hyvin. Opin, kuinka tärkeää on osata kääntyä sisäänpäin, ottaa vastuu omista teoistaan ja omista tunteistaan muiden syyttämisen sijaan. Opin kannattamaan oikeudenmukaisuutta. Opin, kuinka tärkeää on vaalia terveyttä ja ennaltaehkäistä sairauksia tekemällä sisäistä työtä ja noudattamalla hyviä elintapoja. Opin, että olemme itse oman elämämme seppiä.

Toivon, että olisit ollut joskus vastuullisempi vanhempi ja saanut oloni tuntumaan turvalliselta. Toivon, että olisit jättänyt juomisen ja räyhäämisen. Ymmärrän kuitenkin myös kasvuolojesi haasteet ja miten ne sinuun vaikuttivat. Ymmärrän, että teit parhaasi sillä, mitä olit itse saanut. Et olisi pystynyt parempaan parantamatta haavojasi. Toivon kuitenkin, että olisit uskaltanut ja kehdannut pyytää apua ennen kuin se oli liian myöhäistä.

Kiitos isä, että teit minusta vahvan, vaikka et aina käyttäytynytkään kuin se kaikkein rakastavin isä. Onneksi tiedän nykyään, että kaiken takana on rakkaus. Näin paljon rakkautta sinussa silloin, kun sisäiset demonisi eivät olleet vallalla. Kiitos niistä monista hauskoista ja rakkaudentäyteisistä hetkistä, jotka sain kanssasi viettää.

Kiitos sinun, että olen nyt monta vaikeatakin kokemusta rikkaampi. Niiden kokemusten avulla voin auttaa monenlaisten haasteiden kanssa kamppailevia ihmisiä. Kiitos, että olit yksi suurimmista opettajistani. Olen tarvinnut kokemukseni, jotta heräisin ja alkaisin tehdä valotyötä. Kiitos, että sait minut taistelemaan paremman maailman puolesta.

Olen onnellinen, että saan kohdata sinut taas jossain toisessa olomuodossa. Toivon sielullesi kaikkea parasta, missä ikinä kuljetkaan.

Rakkaudella,

Lotta

Näin palautat sisäisen tasapainosi ja sallit itsesi olla herkkä

Meissä kaikissa asuu sisäinen nainen ja mies. Sisäinen nainen on kuin sydämemme ja sisäinen mies aivot – tai nainen aivojen luova ja mies analyyttinen puolisko, jos asian haluaa nähdä niin. Tarvitsemme molempia. Mies ja nainen toimivat yhteen sulassa sovussa, jos vain poistamme itsestämme esteet ja sallimme niin tapahtua. Vastakkkainasettelu niiden välillä on siis keinotekoista. Se on vain mielemme tuotetta.

Feminiini ja maskuliini, kaksi energeettistä polariteettia, ovat tasavertaisia ja yhdessä kokonainen. Se kokonaisuus löytyy meistä jokaisesta jo sisältä huolimatta siitä, kumpaa sukupuolta edustamme. Feminiini- ja maskuliinienergiamme ovat kuitenkin usein menneet traumojemme seurauksesta epäbalanssiin.

Kun palautamme niiden välisen tasapainon sisäisessä maailmassamme, alamme nähdä ulkomaailman eri tavalla. Meillä ei ole enää tarvetta luoda nainen-mies -vastakkainasettelua. Kun tasapainotumme yksilötasolla, sama tapahtuu kollektiivisesti.

Feminiinienergia tarkoittaa rakkautta, herkkyyttä, luovuutta ja estetiikkaa. Se on antamisen sijaan vastaanottamista. Maskuliinienergia taas on järkiperäistä, voimakasta ja eteenpäinmenevää – sellaista, mitä maailmassa on viime ajat arvostettu. Yhteiskunta opettaa meille, että täytyy pyrkiä eteenpäin ja saavuttaa asioita etenkin bisneksen saralla. Tällainen toiminta lähtee maskuliinienergiasta. Alkuperäisessä ja parannetussa muodossaan se haluaa kuitenkin suojella ja palvella. Se ei kilpaile eikä hyökkää vihalla ketään vastaan.

Myös mies tarvitsee feminiinienergiaansa. Hän ei voi voida hyvin, jollei ole kosketuksissa tunteisiinsa ja luovuuteensa. Feminiinisestä intuitiivisuudesta on miehellekin hyötyä. Nainen taas ei voi voida hyvin, jollei ole koskaan sallinut itsensä tuntea vihaa. Nainenkin tarvitsee maskuliinisen toimeenpanevan voiman, jonka avulla hän voi saattaa luovuutensa fyysiseen todellisuuteen. Ennen kaikkiaan hän tarvitsee sisäisen turvallisuuden tunteen, jonka hänen maskuliinipuolensa voi hänelle tarjota, sillä miesten kuuluu turvata ja tukea. Jos naisen isä (ja äiti) ei ole tehnyt näin tarpeeksi naisen lapsuudessa, ei naiselle pääse kehittymään kunnollista perusturvallisuutta. Se taas tekee naisesta helposti maskuliinisen, sillä naisen energia menee siihen, että hän joutuu yrittämään pitää olonsa turvallisena sen sijaan, että hän voisi sallia itsensä olla herkkä.

Suuri osa maailman ongelmista johtuu rakkauden puutteesta. Rakkaus taas on hyvin feminiininen energia. Ilman rakkautta ei kukaan voi voida hyvin. Elämme onneksi aikoja, joina sen määrä ennestään maskuliinisen puolen dominoimassa maailmassa on kasvanut ja kasvaa edelleen, kun ihmiset ovat heränneet tunteiden käsittelyn tärkeyteen. En kuitenkaan sano, että feminiinienergia olisi yhtään sen parempaa. Energiat vaan olisi hyvä tasapainottaa ja parantaa se, mikä ei kumpua rakkaudesta. Miehen tai naisen ei kuulu kummankaan hallita, vaan tehdä yhteistyötä.

Olen huomannut selvästi omassa elämässäni, että energioiden epäbalanssi luo haasteita. Koska olen vielä syntynyt naisen kehoon, haluan silloin ilmentää eritoten naiseutta unohtamatta kuitenkaan sisäistä miestäni.

Kun aloitin omat tunneprosessini, olin hyvin maskuliinisessa energiassa. Olin suojakuoreltani kova, alitajuisesti vihainen ja herkkyytensä piilottanut. Yritin olla mahdollisemman järkiperäinen, sivuuttaa tunteet ja suoritin elämää. Olin lopettanut luovat harrastukseni, jotta voisin suorittaa sen sijaan, että kuuntelisin, miltä minusta tuntui. Yritin tavoitella asioita sen sijaan, että olisin kuitenkaan osannut vastaanottaa niitä. Tämä johtui käsittelemättömistä traumoistani ja siitä, millaisia kollektiivisia uskomuksia olin ottanut totuudekseni.

Minulla ei ollut pienintäkään mielenkiintoa hoitaa ihmisiä, kuten nyt on, enkä pitänyt liiemmin lapsista. Koin merkittävää rakkauden puutetta itsessäni ja sitä myötä myös myötätunnon puutetta muita kohtaan.

Mistä vahva maskuliinisuuteni sitten johtui? En saanut lapsuudessani tarpeeksi turvaa, sillä jo edesmennyt isäni oli alkoholisti. En myöskään kokenut isäni hyväksyvän perheemme naispuolisten jäsenten herkkyyttä. Hän piti sitä heikkoutuna, sillä ei ollut koskaan hyväksynyt omaa herkkyyttään. Niinpä minäkään en oppinut hyväksymään herkkyyttä itsessäni ja muissa. Muistan olleeni täysi-ikäisenä ainakin noin kahdeksan vuotta lähes itkemättä, vaikka syytä olisi todellakin löytynyt. Halveksin itkeviä miehiä, sillä pidin heitä isän oppien mukaisesti heikkoina. Nyt kun näen miehen itkevän, tunnen joka kerta vähintään myötätuntoa tai lähimmäisen rakkautta häntä kohtaan. On vaatinut paljon sisäistä työtä, jotta olen alkanut tuntea enemmän myötätuntoa itseäni ja muita kohtaan ja oppinut rakastamaan herkkyyttä.

Näin isäni käytöksessä paljon sellaista, josta en pitänyt. Hänen lapsenaan väistämättä opin häneltä asioita, joilla on ollut negatiivinen vaikutus elämääni. Sisäisestä miehestäni tuli kevytversio hänestä. Sisäinen mies piti valtaa, eikä sisäisellä naisella ollut liiemmin sanansijaa. Pahoinvointiahan siitä seurasi.

Minä pystyn kuitenkin karsimaan itsestäni ulkopuolelta tulleet negatiiviset vaikuttimet. Kun teen sen, minuun jää jäljelle kaikki se hyvä, mitä oikeasti olen, sillä meissä on jo kaikki. Ymmärrän nykyään, että isäni oli pohjimmiltaan ihan yhtä paljon rakkautta kuin kuka tahansa muukin. Ei kukaan ole paha – osa meistä on vaan pahemmin traumatisoituneita kuin toiset. Eikä moni pysty toimimaan paremmin parantamatta haavojaan.

Me suomalaiset naiset voimme selittää maailman tasolla keskivertoa vahvempaa maskuliinisuuttamme myös Suomen sotaisalla historilla ja sillä, kuinka se on muokannut naisen roolia yhteiskunnassa. Sota-ajat muokkasivat merkittävästi myös sitä, millainen isästäni tuli.

Vaikka olenkin työstänyt viime vuodet itseäni feminiinisempään suuntaan, tarvitsen muun muassa sisäisen miehen voimaa, rohkeutta, tukea ja kykyä mennä eteenpäin. Tasapainottuminen tuo kuitenkin lisää hyvää elämään ja vie meitä kaikkia kohti alkuperäistä itseämme. Samalla se muuntaa kollektiivista tietoisuutta ja parantaa koko ihmiskuntaa.

Itse aloitin tasapainottumisen purkamalla vihaa. Siihen oli helpoin päästä kiinni ja sallia itselleen sen tunteminen. Surun ja muiden naisellisen herkkien tunteiden salliminen oli minulle mainitsemistani syistä vaikeaa. Perhepiiriin liittyvien asioiden käsittely on ollut avainasemassa. Kaikki lähtee kuitenkin lapsuudesta. Jos olemme esimerkiksi lapsina nähneet vanhempiemme riitelevän paljon, riita siirtyy helposti sisäiseen maailmaamme. Sisäinen naisemme ja miehemme riitelevät ja saatamme ihmetellä, mistä päänsisäinen sekamelska johtuu. Emme voi elää rauhassa ja rakkaudessa itsemme ja muiden kanssa, jos sisällämme on sota. Sota loppuu purkamalla itsestämme ne tunteet, jotka sodan aiheuttavat.

Toki kun purkaa kaikkea sitä, mikä ei ole osa alkuperäistä itseään, energiat tasapainottuvat. Sisäinen muutos heijastuu niin päivittäiseen ajattelutapaan, tunne-elämään kuin toimintaan, ulkonäköön, terveyteen ja ihmissuhteisiinkin.

Jos haluat kasvattaa itsessäsi feminiinienergian määrää (toisen sanoen tasapainottaa feminii- ja maskuliinienergiaasi), minulla on tarjolla naisille suunnattu Herkäksi ja vahvaksi -hoito-valmennuskokonaisuus, jossa keskitytään tunteiden käsittelyyn ja niiden esteiden raivaamiseen, jotka estävät sinua olemasta herkkä ja sitä myötä vahva nainen. <3

Kuvat minusta: Zinaida Photography

Masennukseni parani energiahoidolla

Yleinen uskomus lienee, että masennusta voidaan hoitaa vain mielialalääkkeillä ja psykoterapialla. Psykoterapian lisäksi on olemassa kuitenkin myös muita, luonnollisia vaihtoehtoja, sen parantamiseen.

Olen saanut masennusdiagnoosin kolmesti ja ollut vähintään lieväsi masentunut paljon pidempään kuin saanut siihen hoitoa. Olen syönyt mielialalääkkeitä kahdesti diagnoosin saamisen jälkeen. Toisella kerralla halusin lopettaa lääkkeiden syömisen, sillä koin niiden vain turruttavan tunteeni, mutta ei poistavan masennuksen syitä. Olin kuullut vastikään ystävältäni energiahoidosta. Vaikka hoidon nimi kuulostikin mystiseltä, epätoivoni ajoi minut kokeilemaan sitä.

Vielä mystisemmältä tuntui, kun hoidosta lähtiessäni minua eivät enää häirinneet asiat, jotka olivat häirinneet sinne mennessä. Äimistelin, mitä ihmettä oli tapahtunut. En juurikaan kertonut hoitajalle, mikä minua vaivasi, enkä itkenyt hoidossa kuin pikkuriikkisen. Silti pystyin jättämään mielialalääkkeet, sain yöuneni takaisin, ja palasin sairauslomalta töihin.

Pian mieleni sopukoista alkoi nousta uutta kamaa käsiteltäväksi. Säikähdin aluksi kovasti, millaisia ajatuksia ja tunteita tietoisuuteeni nousi, kun kaikki sinne vuosien ajan sullomani alkoi pulpahdella pintaan. Aloin kuitenkin käsittää, että en voisi enää paeta itseäni tai oloni huononisi taas. Onnekseni olin löytänyt juuri apukeinon, josta janosin oppia lisää.

Moni on harmillisen tottunut vähintään lievään alakuloon ja pitää sitä normaalina. En sano, että täytyy olla aina posiitivinen ja elämän tuntua ihanalta. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että mielen negatiivinen sanoma ei ole totta.

Emme ole ajatuksemme, tunteemme ja elämänkokemuksemme. Olemme pohjimmiltamme aina jotain suurempaa kuin pieni mielemme voi ymmärtää. Olemme paljon ihmeellisempiä olentoja kuin mihin sen käsityskyky riittää. Todellinen olemuksemme ei voi masentua. Idea itsestämme on vaan usein hyvin vääristynyt. Ei siis ihme, että löydämme itsemme psyykkisesti huonosta jamasta.

Masennuksen uusiminen voi vaania nurkan takana, jos emme ole onnistuneet tyhjentämään mielen sisältöä menestyksekkäästi ja elämä heittää uusia haasteita eteemme. Valitettavasti pelkkä tietoisen mielen tasolla asioiden miettiminen ja puhuminen ei välttämättä riitä kaikille parannuskeinoksi. Kuulen ihmisten sanovan joskus, kuinka he ovat käsitelleet jonkun asian mielessään eli älyllisesti. Nuo samat asiat saattavat nousta heidän tietoisuuteensa häiritsemään kuitenkin myöhemmin. Traumaattisten tapahtumien vaikutukset ovat meissä niin sanottua päivätietoisuutta syvemmällä alitajunnassa (solumuistissa), tunnetasolla. Siksi pelkkä tietoisen mielen tasolla tapahtuva puhuminen ja järjellä päättäminen, että “nyt tämä asia on käsitelty” ei kokemukseni mukaan riitä pyyhkimään systeemistämme sinne jääneitä tunteita. Emmehän pysty edes puhumaan asioista, joiden olemassaoloa emme tiedosta. Silti solumuistiimme kirjaantuneet asiat vaikuttavat meihin koko ajan.

Lopullisesti alakulon päihittääksemme täytyy siis löytää konsti, jonka avulla pääsemme käsiksi syvempiin, tiedostamattomiin tuntoihimme. Joillekin oikealta keinolta tuntuu psykoterapia, toisille jokin muu tai monien asioiden yhdistelmä.

Masentunutta auttaa ainakin se, että alkaa tehdä omien arvojen mukaisia asioita ja saa voimaantumisen tunnetta jostakin itselle iloa tuottavasta asiasta tai ihmisistä. Ei ole ihmekään, että mieli menee matalaksi, jos tekee asioita, joista ei nauti ja viettää aikansa seurassa, joka tekee itselle hallaa.

Itse koen kuitenkin ehdottomasti parhaaksi parannuskeinoksi sisäisen muistin tyhjentämisen asioista, jotka ovat alun perin masennuksen aiheuttaneetkin, sekä positiivisten tunteiden tilalle luomisen.

Tiedostin, että jokaisen masennuskauteni olivat laukaisseet silloiset tuoreet tapahtumat. En kuitenkaan heti ymmärtänyt, kuinka paljon pinnan alla oli ennestään sellaista pahaa oloa, jota olin kantanut aina mukanani. Kun aloin käsitellä asioita aina syntymätraumoista lähtien eri energiaparannustekniikoiden ja syvähengityksen avulla, onnistuin repimään masennukseen minut kerta toisensa jälkeen syösseiltä asioilta juuret pois.

Jotta päihittäisimme mielen haasteet lopullisesti, on ahdistavilta oloilta lyötävä kasvualusta poikki juuresta käsin. Samalla selvitämme juurista kasvaneet lisäongelmat.

Erilaisia luonnollisia vaihtoehtoja löytyy kyllä avuksi, kun apua uskaltaa ja jaksaa vähän etsiä. Nykyään on tarjolla hoitoa, valmennusta ja kurssia joka lähtöön, joten päätään ei tarvitse selvittää yksin. Saattaa myös vaatia hieman ajattelun avartamista, jotta voisi löytää itselle parhaat apukeinot. On sääli, että monet, jotka apua kaipaisivat, tuomitsevat energiahoidon ja samantyyppiset parannuskeinot huuhaaksi, vaikka fysiikan mailmasta löytyy jo energiahoitoa tukevaa tietoa (muun muassa se, että kaikki on energiaa), ja virallinen terveydenhuoltokin käyttää energiahoitotekniikoita maailmalla. Olisin tosin tuominnut sen itsekin vielä joitakin vuosia sitten, kunnes kokemukseni alkoi opettaa toista. Kirjoitan myöhemmin oman postauksensa siitä, mitä energiahoito on.

En tuntenut saavani apua kaikesta, jota kokeilin ensimmäisen ihmeenä pitämäni hoidon jälkeen. Pettymykset nostattivat minussa epätoivoa, jota vielä tuolloin kannoin lapsuuden jäljiltä runsaasti sisälläni. En kuitenkaan antanut periksi, vaan jatkoin etsimistä. Valjastin vihani siihen, että näytän vielä maailmalle nousevani ahdingosta. Vihan avulla on hyvä sisuunnuttaa itsensä taistelemaan paremman huomisen puolesta silloin kun ei vielä kykene käyttämään rakkautta samaan tarkoitukseen. En toki kannata vihasta kiinni pitämistä, sillä se vahingoittaa eniten itseämme.

Vaikka elämä heittääkin eteemme asioita, joihin emme pysty vaikuttamaan, pystymme aina vaikuttamaan siihen, mitä ammennamme niistä. Itse koen nykyään omiksi vahvuuksikseni kaikki ne asiat, joita joskus pidin heikkouksinani. Niiden kääntäminen voitoksi on vaatinut muun muassa valtavat määrät itkemistä, nauramista (energiaparannuksen avulla negatiiviset tunteet ja ajatukset voivat purkaantua myös nauruna) sekä etenkin alitajuisessa tilassa tuntemuksistani puhumista.

Mitä masennus haluaa meille kertoa? Se haluaa loppujen lopuksi vain palvella meitä, vaikka tällainen ajatus tuntuukin masentuneena päinvastaiselta. Jos emme koskaan kohtaisi vaikeuksia, eläisimme vain laput silmillä, eikä kenelläkään olisi mielenkiintoa etsiä syvempää totuutta. Vaikka jotkut elämäntapahtumat voivatkin tuntua epäreiluilta, ulkomaailma yrittää lopulta vain auttaa meitä heräämään. Jokaisessa ihmisessä on sisällään valo ja voima, jonka maailma haluaa meidän itsestämme löytävän.

Lue energiahoidoistani täältä.

Varaa hoito tästä

Sisäisiä ongelmia ei voi korjata muuttamalla ulkoisia asioita

Identifioimme itsemme yleensä hyvin vahvasti kehoon ja mieleen. Jos mieli sanoo jotain negatiivista, uskomme, että se on totta ja meitä sattuu. Jos kehossa taas on jokin vamma tai sairaus tai se ei näytä siltä, miltä haluaisimme, kärsimme taas.

Jos emme ole tyytyväisiä itseemme, moni meistä lähtee muuttamaan ulkonäköään ja haalimaan materiaa. Yritämme kokea itsemme paremmiksi ja onnellisiksi sillä tavalla. Emme usein tiedosta, että tyytymättömyytemme johtuu elämänkokemustemme myötä kertyneistä ja aiemmilta sukupolvilta perimistämme tunnelukoista.

Ylipäätään tässä yhteiskunnassa eläminen saa meidät uskomaan, että riittääksemme meidän pitää opiskella, tehdä töitä, tienata mielellään hyvin, omistaa paljon, saavuttaa asioita, olla parempia kuin muut, hankkia perhe, omistusasunto, asuntolaina ja mitä vielä. Moni meistä ei edes kyseenalaista ulkopuolelta tulevia vaatimuksia ja sitä, onko niillä todellisuudessa mitään tekemistä arvomme kanssa.

Jätämme tunnelukkomme käsittelemättä, sillä fyysisen maailman muuttaminen tuntuu paljon helpommalta kuin kohdata kipumme. Vähintään alitajuisesti pelkäämme, että jos kohtaamme alas painetut tunteemme, meihin sattuu. Ihmismieli yrittää luonnostaan välttää kipua ja saada nautintoa. Jos kuitenkin uskallamme tuntea tuskamme, voimme vapautua siitä ja päätyä lopulta nautinnon kokemuksiin. Harmillisen moni ei tiedä, kuinka suurta hyötyä tuo vapautuminen tuo kaikilla elämänalueilla.

Sisäisiä ongelmia ei voi korjata muuttamalla ulkoisia asioita. Alitajunnassa piilevät negatiiviset tunteet eivät mene pois sillä, että laihduttaa, kasvattaa lihakset, tekee töitä, korkeakouluttaa itsensä, opiskelee monta ammattia, ostaa hienot vaatteet, laukut, talon ja auton ja tunkee arkensa täyteen kaikenlaista tekemistä, joka ei edistä negatiivisuudestamme vapautumista.

Tunteet menevät vain piiloon ja jäävät kuulematta, kun ihminen keskittyy laittamaan kulissit kuntoon. Hyväksyntää hakee ulkopuolelta, jos ei sitä osaa antaa itselleen. Itseään ei hyväksy, jos ei ole saanut tarpeeksi hyväksyntää lapsena. Näennäisesti voi tuntua, että kaiken muun touhuaminen auttaa. Itseään ei voi kuitenkaan paeta loputtomiin ongelmitta.

Olemme tietoisia vain pienestä osasta, 5 15 prosentista, kaikkea kokemaamme. Kaikkialla kehossamme piilevä alitajunta muistaa kuitenkin loputkin ja määrää suuren osan siitä, mitä elämäämme ilmaantuu. Alitajunnan sisältö sanelee koko ajan sitä, miltä meistä tuntuu, miten ajattelemme, miten toimimme, millaisia ovat ihmissuhteemme, miltä näyttää pankkitilimme saldo, olemmeko terveitä ja uskallammeko toteuttaa unelmiamme. Mitä pidempään elämme tunnelukkojemme kanssa ja annamme niitä kertyä lisää, altistamme itsemme muun muassa loppuunpalamiselle, masennukselle sekä fyysisille vammoille ja sairauksille. Ei ole vain vanhuuden vika, että kaikenlaista kremppaa alkaa tulla, vaan siihen mennessä sisäämme on ehtinyt kertyä paljon negatiivisuutta.

On ymmärrettävää, että asiat jättää käsittelemättä, jolleivat ne häiritse tarpeeksi tietoisen mielen tasolla. Siinä vaiheessa kun mielen p*skasaavi alkaa läikkyä yli, moni alkaa pakon edessä tyhjentää sisäistä jätemyllyään. Mieli on nimenomaan kuin jätemylly, joka kierrättää suureksi osaksi vanhoja ajatuksia, joista suuri osa monilla on negatiivisia.

Itse pakenin itseäni vimmatusti noin kahdeksan vuotta pääasiallisesti pakkoliikuntaan ja muuhun syömishäiriöoireiluun, kun en uskaltanut kohdata itseäni. Yritin olla ulkoisesti parempi, jotta saisin hyväksyntää ja jotta edes jotenkin kelpaisin itselleni. Sisäinen olotilani ei kuitenkaan pohjimmiltaan muuttunut riippumatta siitä, kuinka hyvältä näytin. Enkä ollut edes kaiken suorittamiseni keskellä tietoinen, mitä tunsin itseäni kohtaan, kunnes aloin ottaa siitä selvää.

Pakenemisen lopputulos oli masennus, kovat jännitykset ja sitä myötä kivut ympäri kroppaa sekä pari tuki- ja liikuntaelinvammaa. Jos olisin jatkanut samaa rataa, olisin todennäköisesti löytänyt itseni jonkun vakavan sairauden kourista. Siksi olenkin kiitollinen, että pääsin vähemmällä. Nyt ajattelen, että elämän vaikeudet ovat äärimmäisen arvokkaita, sillä ne auttavat meitä heräämään totuuteen. Kivun kautta löytyvät usein kaikista upeimmat jutut.

Mieli on todella huono isäntä. Ainakin minulla mieli heilutti raippaa, ja keho teki kiltisti niin kauan kuin se jaksoi. Sydämellä ei ollut liiaksi sanansijaa. Sitten kun keho ei enää jaksanut, se meni rikki. Meidän olisi syytä tehdä mielestämme renki ja sydämestä isäntä. Kysyä itseltämme, miksi mielemme on armoton ja etsiä ratkaisuja sen tyynnyttämiseen. Sydämen kuunteleminen ei koskaan vahingoita mitään osaa itsessämme ja on muitakin kohtaan reilua.

Pysyvän onnen voi löytää vasta, kun karsii sisältään ne asiat, jotka saavat voimaan pahoin. Se, mitä tuntee sisällään, määrittää elämän laadun. Emme voi olla esimerkiksi treenattuun kroppaan ja haalimaamme materiaan koskaan tyytyväisiä, mikäli alitajuntamme on täynnä riittämättömyyden tunnetta.

Minua itseni hyväksymisessä ja elämän ymmärtämisessä on auttanut se, että olen alkanut etsiä itsestäni syvempää aspektia kuin mieli tai keho. Kun alkaa päästä edes hiukan kiinni tuohon syvempään tietoisuuteen, alkaa elämä tuntua helpommalta. Kulkuvälinettään, väliaikaista kotiaan ja suojapaikkaansa arvostava sielu haluaa toki pitää kehosta huolta ja kohdella sitä kuin rakkainta liittolaistaan. Se tapahtuu kysyen siltä, mitä se oikeasti kaipaa ja tarvitsee joka hetki – ei vaatien sitä muuttumaan ja olemaan parempi. Sitä paitsi ne, jotka säteilevät ympärilleen rakkautta, iloa ja rauhaa, näyttävätkin kauniilta.

Kun niin sanottu kuolema meidät joku päivä korjaa, kehosta ja materiasta täytyy joka tapauksessa luopua. Negatiivisista tunteista luopuminen taas ei mene koskaan hukkaan, sillä se vie meitä lähemmäs puhdasta tietoisuutta; sitä, mitä me oikeasti olemme ja mikä ei koskaan kuole. Kohti sitä tilaa, johon meidän on määrä päätyä.